Jutta Koivuniemen kolumni

Jutta Koivuniemen kolumni

Iloitsen kutsusta aloittaa Puhtausala-lehden kolumnistina. Kirjoittaminen on kuulunut tehtäväkenttääni koko työurani ajan, vaikka kolumnistina olen keltanokka. Otan tehtävän vastaan innolla, sillä kirjoitan mielelläni ja olen itsekin kolumnien ahkera lukija. Alkulauseita tapaillessani, tunnen pieniä perhosia vatsan pohjassa; toivottavasti osaan luoda teille hyvät lukijat mukavaa ja ajatuksia herättävää luettavaa.

Uuden äärellä on hyvä pohtia omaa osaamistaan sekä oppimista yleensä. Puuhasin joululomalla neljä ja kaksivuotiaiden tyttären tyttärieni kanssa. Kuinka luontevasti he suhtautuvatkaan uuden oppimiseen.  Sisarusten välillä huomasin yksilöllisiä eroja reaktioissa, kun tekeminen tuotti vaikeuksia.  Vanhempi tuumaili ja pohti tarkkaan, miten toimisi, että onnistuisi. Hän sanoi aika monta kertaa uutta kuviota leikatessaan, että mumma tee siinä, minä en osaa. Kaksivuotias sen sijaan tarttui kaikkeen 120-prosenttisella itseluottamuksella ja jos yritin auttaa tarrojen irrottamisessa, sain kuulla: ”ei kun minä itse! ”

Luonteenpiirteemme, ikämme sekä aiemmat kokemuksemme oppimisesta ja itsestämme oppijoina muokkaavat suhtautumistamme uuden oppimiseen. Lastenlasteni kanssa todensin, kuinka kannustuksen sana vahvistaa ja rohkaisee ponnistelemaan. Hyvä, hienosti osasit! – palaute saa hymyn kasvoille ja rohkaisee jatkamaan vaikeankin tehtävän kanssa. Ohjauksen avulla osaaminen kasvaa ja pian lapsi selviää tehtävästä itsenäisesti.

Erilaisuuden huomioiminen tukee koko työyhteisön oppimista

Myös me aikuiset suhtaudumme oppimiseen eri tavoin. Yksi on luontainen kehittäjä, toinen toivoo kaiken pysyvän ennallaan ja kolmas asettuu jonnekin välimaastoon. Siinä missä kehittäjällä on sisäinen palo oppia uutta, pysyvyyttä kaipaava tarvitsee ulkoisen motivaatiotekijän lisäksi hieman enemmän aikaa ja tukea uuden opetteluun. Erilaisuuden huomioiminen tukee mielestäni koko työyhteisön oppimista. Kaikkia tarvitaan tasoittamaan työssä oppimisen prosesseja.

Nykypäiväin työelämä on elinikäisen oppimisen kenttä. Latinan tunneilta tuttu lause, non scholae sed vitae – ei koulua vaan elämää varten, kiteyttää uuden oppimisen merkityksen. Tutkinto antaa perusvalmiudet, jonka jälkeen uuden oppiminen jatkuu koko työuran ajan tehtävästä riippumatta. Perehdyttämistä, ohjausta ja kannustusta tarvitsevat siten sekä uudet työntekijät että työyhteisön konkarit.

Uuden kalenterivuoden käynnistyttyä tekee hyvää palauttaa mieleen kaikki se osaaminen, mitä itse kullakin ja työyhteisöllä on hallussaan. Työelämässä ja elämässä yleensäkin oman osaamisen tunnistaminen on tärkeä voimavara. Se auttaa meitä tunnistamaan myös osaamistarpeitamme jatkossa. Mutta siitä lisää toisella kertaa.

Kirjoittaja Jutta Koivuniemi on toiminut pitkään puhtauspalvelualan asiantuntija ja kehittämistehtävissä. Tällä hetkellä Koivuniemi on opintovapaalla Kokkolan kaupungilla kaupunkitoimitilojen vastuualuepäällikkön tehtävästä. Yrityksensä kautta hän tarjoaa puhtauspalvelualan asiantuntijapalveluita sekä henkilöstövalmennusta.