Siivous huomioitiin Paimion parantolassa jo suunnitteluvaiheessa 1930-luvulla

Asiakkuuspäällikkö Miia Tammisto-Lehtinen kertoo, että alueelle odotetaan tulevaisuudessa valtavia kävijämääriä.  

– Paimion parantola on yksi maamme kansallisaarteista, jossa jokaisen suomalaisen tulee käydä ainakin kerran elämässään, hän hehkuttaa ja kertoo, että talvikaudella on joka kuukausi ollut useita satoja vierailijoita sekä kotimaasta että ulkomailta.   

– Tämä on Alvar ja Aino Aallon kansainvälisen uran kannalta keskeinen työ, joka nosti heidät kansainväliseen tietoisuuteen. Rakennuksia ympäröivä mäntymetsä on tärkeä tekijä arkkitehtuurin, muotoilun ja värien sekä parantolakokonaisuuden kannalta. 

Paimion parantolan tiloja vuokrataan ulkopuolisille toimijoille ja siellä järjestetään erilaisia tapahtumia, kuten esimerkiksi konsertteja. Majoituspalvelut tukevat matkailua. Kolmentoista jo käytössä olevan majoitushuoneen lisäksi on juuri avautumassa uusia majoitustiloja.

Puhtausalan ammattilaisten näkökulmasta on kiehtovaa, miten monipuolisesti Alvar ja Aino Aalto ottivat siivouksen huomioon jo niinkin varhain kuin 1930-luvun taitteessa. 

– Mäntylän huoneet lanseerattiin toukokuun alussa ja Hoitajien talon lisähuoneita avataan majoituskäyttöön kesäkuussa. Pidemmän ajan suunnitelmissa on avata hotelli vuosien 2025–2026 aikana, Tammisto-Lehtinen kertoo.

Tarjolla on yhteistyökumppaneiden kanssa järjestettyjä hyvinvointipalveluja. Ravintola Toivossa vieraat voivat nauttia lounasta tai ruokalistan mukaisia annoksia. Parantolan Kaupasta voi ostaa vaikkapa kirjoja ja taidetta. Tulossa on myös kiinnostavia näyttelyjä. 

– Esillä on yksityisen keräilijän Pertti Männistön ainutlaatuinen, laaja kokoelma Aaltojen suunnittelemia huonekaluja, valaisimia ja muuta esineistöä sekä valokuvataiteilija Elina Brotheruksen kesänäyttely.

Hygieenisyys oli suunnittelun lähtökohta

Puhtausalan ammattilaisten näkökulmasta on kiehtovaa, miten monipuolisesti Alvar ja Aino Aalto ottivat siivouksen huomioon jo niinkin varhain kuin 1930-luvun taitteessa. 

– Pelätyn taudin tarttuminen oli pitkään mysteeri ja sen leviämisestä syytettiin muun muassa ahtaita asuinoloja. Siksi taudin hallinnassa korostui hygienian ja pölyttömyyden merkitys, Tammisto-Lehtinen kertoo esitellessään tiloja. 

Potilassiivessä on nykyisin Parantolan huoneet-näyttely, jossa voi tutustua tuberkuloosiparantolan aikaiseen potilashuoneeseen eri vuosikymmenten aikana. Potilashuoneiden kaapit suunniteltiin pyöreälinjaisiksi ja ne kiinnitettiin seinälle irti lattiasta. Kahden hengen huoneissa kummallakin potilaalla oli oma lavuaari. Niiden välissä on vedellä huuhtoutuva lasinen sylkyallas, jonka yläpuolella oleva valaisin on suunniteltu helposti pyyhittäväksi.

– Lavuaarit suunniteltiin hiljaiseksi niin, ettei huonetoveri häiriintyisi käsienpesusta, kiinteistöpäällikkö Tommi Välimäki selostaa ja jatkaa:

– Lähialueen asukkaat olivat huolissaan taudin leviämisestä syljen mukana pohjaveteen. Siksi parantolalle suunniteltiin oma vesihuolto. Alueella oli oma vedenpumppaamo ja aikakauteen nähden huippumoderni biologinen jätevedenpuhdistamo. Huoneiden sylkyaltaat olivat osa parantolaan kehitettyä sylkyvesijärjestelmää. 

– Parantola oli omavarainen yhteisö, täällä oli muun muassa oma maatila, leipomo ja pyykkihuolto, Tammisto-Lehtinen puolestaan selittää.

Helppohoitoisuutta yleisissä tiloissa

Potilassiiven näyttelytiloista kierroksemme jatkuu toisaalla päärakennuksessa. Ihailemme yleisötilojen siivousta helpottavia pyöristettyjä nurkkia ja kulmia, lasikuvuilla suojattuja valaisimia ja lattioita, jotka jatkuvat seinille nostettuina lattialistoina. Maalatut pinnat ovat korkeakiiltoisia pyyhkimisen helpottamiseksi.

– Parantolassa käytettiin helposti pyyhittäviä sermejä ja pehmustamattomia istuimia. Tänne suunniteltiin useita pinottavia huonekalumalleja, joista monet otettiin käyttöön myös muissa julkisissa tiloissa ja yksityiskodeissa, Tammisto-Lehtinen kertoo.

Onko Paimion parantolassa sitten mitään hankalasti siivottavia kohtia? 

– Hankalimpia ovat korkeat tilat, mutta sielläkin tasot on suunniteltu vinoiksi, joten pölyä ei kerry helposti ja pinta on vaivatonta puhdistaa, Välimäki näyttää.  

Kierroksellamme löytyy kuitenkin yksi siivouksellinen haaste: Pohjoismaiden ensimmäinen maisemahissi, joka on otettu käyttöön vuonna 1933. 

– Hissikuilun ikkunoiden ulkopinnat voidaan pestä nostureiden avulla, mutta miten ihmeessä sisäpinnat on pidetty puhtaana? Tietotaito siitä on päässyt toimintojen muuttuessa katoamaan, Välimäki pahoittelee.

Hoidettavana voimaannuttava, virkistävä miljöö

Päärakennuksen pinta-ala on noin 15 000 neliötä, joista hyötykäytössä on noin 12 000 neliötä, sekä lisäksi useat piharakennukset.

Tiloissa on ympäri vuoden säännöllinen ylläpitosiivous ja lisäpalveluja hankitaan kulloisenkin tarpeen mukaan. Siivouspalvelujen toimittaja on Lassila & Tikanoja. Parantolassa on pidetty aina korkeaa siisteystasoa, joka on tarpeen myös suurien kävijämäärien näkökulmasta. Korona-aikana parantolaan pääsi tutustumaan hyvin rajoitetusti ja nyt pandemian päätyttyä siivoustarpeita tarkastellaan erityisen tarkasti. Tulevalla kesäkaudella tarvittavien palvelujen sisältö ja laajuus ovat haastatteluhetkellä vielä kartoitusvaiheessa.

– Siivousopimusta laadittaessa olemme huomioineet sen, että siivoustarpeemme vaihtelevat suuresti kävijämäärien mukaan ja työvoiman käytössä tarvitaan joustavuutta, Välimäki toteaa ja kertoo myös valoisissa tiloissa hyvin viihtyvien viherkasvien hoidon sisältyvän L&T:n toimittamaan palveluun. 

– Pölyyntymisen takia parantoloissa ei yleensä ollut viherkasveja, ja Aallot suunnittelivat niille alun perin paikat ikkunoiden väliin, Tammisto-Lehtinen kertoo ja esittelee myös Paimion parantolalle tunnusomaista keskusportaikkoa, jonka askelmista tehtiin keuhkopotilaita varten tavallista matalampia. 

Portaikko ja siitä eriävät käytävät on päällystetty keltaisella kumimatolla. Sitä hoidetaan kovan käyttöasteen mukaisesti. Keltainen väri lattiassa on armoton – mitään ei jää piiloon, kaikki ylimääräinen näkyy.  

Päärakennuksessa on vierailumme aikana restaurointitöitä meneillään. Juhlatila on juuri ennallistettu ja lattiaksi valittiin Tarkett Oy:n uutuuslinoleumi, joka on Välimäen mukaan lähellä alkuperäistä pinnoitetta:

– Restauroinnit tehdään jatkuvassa vuoropuhelussa Museoviraston ja Alvar Aalto Säätiön kanssa.  Rakennushistoriallisesti merkittävässä kohteessa on tärkeää säilyttää Aaltojen suunnittelun alkuperäinen henki. 

Suomalaisen arkkitehtuurin helmi

Alvar ja Aino Aalto voittivat tammikuussa 1929 päättyneen arkkitehtuurikilpailun, jonka perusteella Paimioon valmistui vuonna 1933 tuberkuloosiparantola. Paimion parantola oli uraauurtava, uusien funktionalististen oppien mukainen rakennus, jossa rohkeat betonirakenteet ja ajanmukainen talotekniikka olivat arkkitehtuurin ja toiminnallisuuden erottamattomia osia. 

Rakennus toteutettiin pienimpiinkin kalustuksen yksityiskohtiin asti Aaltojen näkemyksen mukaisesti. Rakennukset on ryhmitelty käyttötarkoitusten mukaan useisiin osiin. Irtokalustuksessa käytettiin tätä parantolaa varten suunniteltuja huonekaluja. Niistä tuli vuonna 1935 perustetun Artekin keskeisiä tuotteita. Varsinkin vaneritaivutuksin toteutettu Paimio-tuoli on kohonnut muotoilun kansainväliseksi ikoniksi.

Päärakennukseen tehtiin Aallon toimiston suunnitelmien mukaan leikkaussalisiipi jo 1950-luvun lopulla ja 1960-luvulla viereen kohosi uusia henkilökunnan asuntoja. Samalla vuosikymmenellä alkoi parantolan asteittainen muuttaminen yleiseksi sairaalaksi. 

Sairaalan rakennuksia on muutettu vuosikymmenten aikana runsaasti, mutta arkkitehtuurin keskeiset piirteet sekä alkuperäisiä huonekaluja on säilynyt. Sairaalatoiminnat siirtyivät pois vuonna 2015, jonka jälkeen rakennukselle on etsitty uudenlaista käyttöä.

Tällä hetkellä rakennuksista vastaa vuonna 2020 perustettu Paimion parantola -säätiö, jonka perustajäseniä ovat Suomen valtio, Varsinais-Suomen sairaanhoitopiiri, Alvar Aalto Säätiö sekä Paimion ja Turun kaupungit. 

Paimion parantolan toiminnan painopisteet ovat matkailu, hyvinvointi ja majoitus. Rakennuskokonaisuus ympäristöineen on jo muodostunut suosituksi kansainväliseksi turistikohteeksi, jossa järjestetään opastettuja tutustumiskierroksia useilla eri kielillä. 

Keuhkotuberkuloosin lyhyt historia 

• Maailmanlaajuinen, pelätty pandemia, joka levisi Suomeen 1900-luvun alussa
• Levisi erityisesti nuorten ja työikäisten keskuudessa
• Kolmasosa sairastuneista kuoli, kolmannes jäi kroonisesti sairaiksi ja vain kolmasosa parani
• Suomessa tuberkuloosiin kuoli 1920- ja 1930-luvulla vuosittain noin 8 000–10 000 ihmistä 
• 1950-luvulle asti tautiin ei ollut kunnollisia lääkkeitä. Parantoloissa potilaille tarjottiin lepoa, raitista ilmaa, auringonvaloa ja ravitsevaa ruokaa. 1930-luvulla aloitettiin potilaiden leikkaushoidot.
• BCG-rokote keksittiin 1940-luvulla. Vuonna 1949 Suomi oli jo maailman parhaiten BCG-rokotettu kansa. 
• Nykyään tuberkuloosia tavataan Suomessa vain harvoin. Aasiassa ja Afrikassa tuberkuloosia esiintyy edelleen, ja se on vieläkin yksi maailman tappavimmista tartuntataudeista. Vuosittain siihen sairastuneista 10 miljoonasta ihmisestä kuolee noin 1,5 miljoonaa.

Julkaistu Puhtausala-lehdessä 3/22.