Jutta Koivuniemen kolumni: Sarka kerrallaan valmiiksi

Pimeinä iltoina on ihana vetää villasukat jalkaan, hauduttaa kuppi tuoksuvaa teetä ja istahtaa hyvän kirjan kera takkatulen ääreen. Minulla on lukuvuorossa C. Säftrandin Onnellisten loppujen kerho. Kirja kietoo yhteen kolmen naisen elämäntarinat. He saavat tehtäväkseen kirjoittaa oman elämänsä onnelliset loput. Kirjan alkusivuilla on mielikuvaharjoitus, jossa oli tehtävänä poimia mielen sopukoista jokin sana ja kirjoittaa se paperille. Sanoja ei paljasteta vaan sen pohjalta kirjan päähenkilöt alkavat kirjoittaa tarinoitaan.

Tehtävä palasi mieleeni pohtiessani kolumnin aihetta. Löysin sanan ja paljastan sen sinulle, sillä sana toimi tämän kolumnin innoittajana. Se tuli mieleeni, kun havahduin koiralenkillä syksyn olevan niin pitkällä, että naapurini, maanviljelijä Anders oli kääntänyt pellon, sen, joka rajautuu pihaani ja on ollut kaksi kesää toimiani uteliaina tarkkailevien lehmien ruokapöytänä.

On tässä sarkaa kynnettävänä.

Kyntöpelto. Joku saattaa kokea lähes mustan, mullalle käännetyn pellon rumana ja synkkänä. Se voi kuvata myös raskasta urakkaa: ”on tässä sarkaa kynnettävänä.” Minulle kyntöpelto symbolisoi rauhaa, levossa olevaa maata ja valmiiksi tulemista. Sato on korjattu ja työ on tehty. Sen vuoksi näen sen kauniina. Kynnös asianmukaisine vesivakoineen ja oikeaoppisine päisteineen edustaa myös järjestelmällisyyttä ja osaamista.

Valmiiksi saamisen tunne tukee hyvinvointia kokonaisvaltaisesti. Harvassa on työ, jossa voi keskittyä asiaan kerrallaan ja siirtyä toiseen sitten, kun edellinen valmistuu. Enimmäkseen työpäivä, -viikko ja -vuosi koostuvat monista yhtäaikaisista ja limittäisistä tehtävistä, joiden alkua ja loppua on vaikea hahmottaa. Keskeneräisyys kuormittaa, ”multitaskaaminen” aiheuttaa hermostuneisuutta ja keskittyminen vaikeutuu. Aivoaktiviteetti taso ei laske työpäivän jälkeen, jolloin työn ja vapaa-ajan raja hämärtyy.

Moinen hektisyys huimaa, joten palataan takaisin levollisen, kynnetyn pellon ääreen. Siinä missä keskeneräiset tehtävät kuormittavat, valmiiksi tulleet voimaannuttavat. Pohdin työpäivän päätteeksi tehtävälistaani ja poimin ne, jotka olen saanut valmiiksi. Totean kunkin kohdalla, että tämä sarka tuli valmiiksi ja onnistuin. Luon itselleni sopivan valmistumisen rituaalin; kiitän itseäni, yliviivaan tehtävän to do -listalta tai siirrän sen tehtävämuistiosta valmiit kansioon. Samalla se poistuu aivojeni akuuttien asioiden osastolta arkistoon. Kun suljen tietokoneeni, voin todeta, että työviikkoni tuli valmiiksi, aivan kuten Andersin kyntöpelto.