Työn rytmitys tehostaa sairaalan laitoshuoltoa vuodeosastoilla
03.07.2025
Riikka Tuomisto tarkasteli Jyväskylän ammattikorkeakouluun tekemässään opinnäytetyössä, miten puhtaanapidon palvelumallia kehittämällä voi vaikuttaa työn kustannuksiin ja asiakaskokemukseen. Opinnäytetyön aikana hän työskenteli Päijät-Hämeen laitoshuoltopalveluissa palvelusuunnittelijana.
Tutkimus toteutettiin toimintatutkimuksena, jonka rinnalla tehtiin haastattelututkimus. Haastatteluihin osallistui vuodeosaston hoitohenkilökuntaa ja potilasnäkökulman tutkimukseen antoivat kokemusasiantuntijat. Vuonna 2024 toteutettu kehitystyö kesti suunnittelusta toteutukseen noin kuusi kuukautta, josta pilotointivaihe oli kaksi kuukautta.
Siivouksen rytmitys uusiksi
Päijät-Hämeen keskussairaalassa testattiin Tuomiston johdolla uudenlaista palvelumallia vuodeosastojen siivouksessa. Merkittävin palvelumalliin tehty muutos oli se, että siivouksen rytmitystä muutettiin aiemmin totutusta.
Perinteisesti vuodeosastojen siivous aloitetaan aamupäivällä potilashuoneista. Uudessa mallissa aamupäivä käytetään vuodeosaston muiden tilojen siivoamiseen, ja potilashuoneiden siivous keskitetään lounaan jälkeiseen aikaan, kun lääkärit ovat ehtineet kiertää osastolla. Silloin käytettävissä on tieto kotiutuvista potilaista ja tämä voidaan huomioida potilashuoneiden siivouksessa.
– Aiemmin potilashuoneet siivottiin usein kahteen kertaan: ensin aamulla ylläpitosiivouksena ja myöhemmin uudelleen potilaan kotiuduttua. Uudessa mallissa odotetaan tieto kotiutuvista potilaista, jolloin voidaan karsia turhaa työtä, Tuomisto selventää.
– Päällekkäisen työn karsiminen vaikutti merkittävästi ajankäyttöön ja sitä kautta palvelun hintaan. Työn rytmityksen muutos oli ainoa asia, mitä teimme – palvelukuvauksen sisältö tai se, miten työ suoritetaan ei muuttunut mitenkään. Puhtauden laadusta ei sairaalaympäristössä voi tietenkään tinkiä, Tuomisto lisää.
Aamun ruuhka helpottui
Tutkimuksessa havaittiin Tuomiston mukaan odottamaton positiivinen vaikutus osaston toimintaan. Kun laitoshuoltajat eivät enää työskennelleet potilashuoneissa kiireiseen aamuaikaan, myös osaston toiminta rauhoittui.
– Se tuli yllätyksenä, miten muutos vaikutti osaston aamuun, joka on monesti hyvin hektinen. Käytävillä liikkuu paljon eri ammattiryhmiä, ja nyt laitoshuoltajat siirtyivät käytävältä siivousvaunujen kanssa muualle aamun kiireisimmästä ajasta, Tuomisto kertoo.
Aiemmin laitoshuoltajat joutuivat myös jatkuvasti odottamaan sopivaa hetkeä päästäkseen siivoamaan potilashuoneita.
– Aikataulumuutoksen myötä sopivan siivousajan ”kyttääminen” vähentyi osastolla merkittävästi.
Malli soveltuu erityisesti erikoissairaanhoitoon
Tuomiston mukaan mallia voidaan soveltaa muissakin sairaaloissa, erityisesti erikoissairaanhoidon vuodeosastoilla. Hänen mukaansa suurimmat hyödyt voi saavuttaa osastoilla, joissa on suuri potilasvaihto.
– Jos on iso osasto, josta kotiutetaan paljon potilaita, voi yltää useamman tunnin päivittäiseen säästöön. Esimerkiksi kirurgisella osastolla voi olla 10–15 lähtijää päivässä, Tuomisto laskee. Vaikka kaikilla osastoilla ei saavutettaisi samoja kustannussäästöjä, jo pelkästään työympäristön rauhoittuminen tuo etuja.
– Vaikka rahallista säästöä ei tulisi, vaikutus osaston toimintaan ja laitoshuoltajien työhön on positiivinen, Tuomisto toteaa.
Potilaalle tärkeintä on kohtaaminen
Tuomisto selvitti tutkimuksessaan myös potilaiden kokemuksia haastattelemalla kokemusasiantuntijoita.
– Potilaalle tärkein asia on laitoshuoltajan persoona ja kohtaaminen. Ystävällinen tervehdys ja muutama sana työn lomassa luovat potilaalle merkityksellisen kokemuksen, Tuomisto kertoo.
Erityisesti pidemmillä hoitojaksoilla laitoshuoltajien rooli korostui.
– Potilaat kokivat mukavaksi sen, että laitoshuoltajat eivät liity hoitotoimenpiteisiin, vaan tarjoavat erilaista, rennompaa vuorovaikutusta, Tuomisto huomauttaa.
Viestintä kriittinen tekijä
Tuomiston opinnäytetyössä kävi myös ilmi, että viestintä on kriittinen tekijä muutoksen onnistumisessa.
– Asiakasviestintä hoitohenkilökunnalle jäi Päijät-Hämeen keskussairaalassa alkuvaiheessa liian vähälle huomiolle. Vaikka tiedotimme omalle henkilökunnalle ja osastonhoitajille, minun olisi pitänyt suunnitella kehittämisen aikainen viestintä tarkemmin, Tuomisto myöntää ja lisää:
– Ei kannata olettaa mitään, vaan on varmistettava, että viesti menee perille kaikille niille, ketä asia koskee ja kenen työhön muutos vaikuttaa. Se vähentää epätietoisuutta ja disinformaatiota.
Sairaalassa työskentelee monen työnantajan palveluksessa olevia ammattilaisia. Se ei tutkimuksen mukaan näy potilaalle, vaan yhteistyö toimijoiden kesken on saumatonta.
– Vuodeosastolla kaikki työskentelevät potilasta varten, olipa kyse mistä ammattiryhmästä tahansa. Kaikilla on yhteisenä tavoitteena potilaan turvallinen hoitosuhde, Tuomisto painottaa.
Kehittäminen vaatii malttia
Päijät-Hämeen keskussairaalassa pilotoitu palvelumalli on otettu käyttöön sairaalassa myös muilla osastoilla. Se kertoo onnistuneesta kehitystyöstä, ja siksi Tuomisto kannustaa kokeilemaan mallia myös muissa sairaaloissa – erityisesti erikoissairaanhoidon vuodeosastoilla.
Tuomisto listaa laitoshuoltopalvelujen kehittäjille keskeiset opit omasta projektistaan:
– Selvitä asiakkaan tarpeet ja sopiva ajoitus kehitystyölle, varmista oman henkilöstön hyvinvointi ja kuuntele heitä. Ole ennakkoluuloton, kyseenalaista vanhat toimintatavat ja muista viestiä muutoksista kaikille osapuolille, Tuomisto vinkkaa.
Kehittäminen vaatii myös pitkää pinnaa, ja toisinaan on pakko painaa jarrua.
– Palvelumalli on jaksettava kehittää loppuun asti, siinä tarvitaan sekä aikaa että malttia. Kehittäminen on sitä, etteivät asiat koskaan mene ykkösellä maaliin, Tuomisto muistuttaa.
-----------------
Haluatko lukea lisää?
Artikkeli on julkaistu Puhtausala-lehdessä 2/2025. Pääset lukemaan lisää mielenkiintoisia artikkeleita tilaamalla Puhtausala-lehden kotiisi tai työpaikalle näin:
