Eduskuntataloa hoidetaan pieteetillä
17.10.2023
Eduskunnan kiinteistöihin kuuluvat päärakennuksen eli Eduskuntatalon lisäksi 1970-luvulla valmistuneet kolme lisärakennusta, Kaupunkiliiton entinen toimitalo vuodelta 1952, maanalaiset tilat ja vuonna 2004 käyttöön otettu Pikkuparlamentti. Talojen huolto ja puhtaanapito on kokonaisuudessaan eduskunnan oman henkilökunnan vastuulla. Siivottavaa pinta-alaa on kaikkiaan noin 50 000 neliöitä, ja puhtaanapidosta vastaavaan organisaatioon kuuluu 33 laitoshuoltajaa ja kolme palveluesimiestä.
– Ainoastaan ikkunoiden pesu ja joidenkin kokolattiamattojen peruspuhdistus on ulkoistettu, kertoo Eduskuntatalon siivouksesta vastaava palveluesimies Riitta Huikari-Hyvönen.
Eduskunnan kiinteistöjen helmi
Eduskunnan kiinteistöjen tärkein rakennus on arkkitehti Johan Sigfrid Sirénin suunnittelema Eduskuntatalo, joka vihittiin käyttöön vuonna 1931. Pohjakaavaltaan symmetrinen, suorakaiteen muotoinen monumentaalirakennus on jäsennelty pyöreän istuntosalin ympärille.
Sisäarkkitehtuuria leimaa tilojen käyttötarkoituksen mukaan suunniteltu hierarkkisuus tyyli- ja materiaalivalinnoissa, kalusteissa ja valaisimissa. Valtiosalin empirehenkiset kalusteet ovat tyylihierarkian huipulta. Arkkitehtuuriin kiinteästi liittyvä kuvataide on tärkeä osa Eduskuntatalon sisustusta.
Sisääntuloaulan etelä- ja pohjoispäädyssä nousevat marmoriportaikot kohti Eduskuntatalon pääkerrosta, jossa on talon edustavin tila: vedenvihertävissä sävyssä kylpevä juhlava Valtiosali. Siellä sijaitsevat myös kupolikattoinen istuntosali ja sen välittömässä yhteydessä oleva moderni funkkiskahvila.
Keskeiset kokoushuoneet sekä ylemmän johdon työhuoneet on ryhmitelty kakkoskerrokseen puhemiehistön ja hallituksen käytävien varrelle. Kolmanteen ja neljänteen kerrokseen sijoittuvat valiokuntien tilat. Viidennessä ja kuudennessa kerroksessa sijaitsevat ryhmäkansliat.
Entisöinti alkuperäiseen loistoonsa
Eduskunnan rakennukset ovat Pikkuparlamenttia lukuun ottamatta Museoviraston suojelun piirissä. Päärakennus on kaikkein tiukimmin suojeltu ja valvottu kohde. Se toi haasteita kymmenisen vuotta kestäneelle peruskorjaukselle, jossa talotekniikka kunnostettiin ajan vaatimalle tasolle. Suururakka valmistui itsenäisyyden juhlavuonna 2017.
– Peruskorjaus oli niin iso projekti, että työllistimme lähes kaikki Suomen konservaattorit, naurahtaa intendentti Liisa Lindgren ja kertoo, kuinka konservaattorit tekivät Eduskuntatalon kaikkien arkojen taidepintojen puhdistukset. Konservoinnin periaatteena oli, että vanhasta ei tehty uuden kaltaista, vaan ajan patina sai jäädä näkyviin.
– Kaikki maalikerrokset tutkittiin, jotta päästäisiin palaamaan mahdollisimman lähelle alkuperäisiä sävyjä. Ovien modernit lakkakerrokset poistettiin ja niihin palautettiin alkuperäinen sellakka.
Kiertelemme Eduskuntatalon aistikkaasti sisustettuja tiloja samalla, kun Lindgren osoittaa konservoituja kohteita.
– Stukkoseinät ja kattomaalaukset puhdistettiin. Myös valaisimet on puhdistettu ja kunnostettu. Aikoinaan Eduskuntatalossa sai polttaa, joten jotkut katot olivat pahasti tupakansavun, kaupunkinoen ja lian tummentamia. Konservoinnissa niiden väri raikastui huomattavasti.
Kaikki kalusteet kunnostettiin ja niihin teetettiin uudet päällysteet, joiden kankaat kudotettiin Irma Kukkasjärven 1980-luvun peruskorjauksen yhteydessä suunnittelemien mallien mukaan. Lindgren korostaa, että Eduskuntatalon sisustuksen jokainen yksityiskohta liittyy olennaisella tavalla kokonaisuuteen. Tiloihin suunnitellut, oman aikakautensa kansainvälisen muodin mukaiset tekstiilit ovat kokonaisuuden keskeinen tekijä.
Marmoriportaikkojen puhdistus ja kunnostus oli Lindgrenin mukaan konservoinnin työläin vaihe. Käytännössä se oli metallikaiteiden puhdistusta niihin soveltuvilla aineilla. Osa kaiteiden koristeosista oli irronnut, joten niiden tilalle teetettiin uusia ja sijoitettiin ne yläkerroksiin niin, ettei eroa alkuperäisosiin huomaa.
Lattioita uusittu harkiten
Lattioiden peruskorjauksen periaatteena oli, että jos pintamateriaali jouduttiin uusimaan, kuhunkin tilaan valittiin alkuperäinen materiaali nykyaikaisessa muodossa.
– Kaikki parketit ja linoleumit jouduttiin uusimaan. Valiokuntahuoneissa vanha tuftattu tekstiililattia korvattiin uudella, kovemmalla tekstiilipinnalla. Kivilattiat sen sijaan ovat alkuperäisiä, niihin tehtiin vain pieniä korjauksia, Lindgren kertoo.
Juhlavan Valtiosalin lattia on vihertävää Kolmårdenin marmoria ja sinne johtavat portaikot vaaleaa Carraran marmoria.
– Aiemmin kivilattiat oli vahattu, mutta nyt vahat on poistettu, sillä kivilattiat pysyvät edustavina, kun ne pestään säännöllisesti yhdistelmäkoneella ja yleispuhdistusaineella, Huikari-Hyvönen kertoo.
Siivouksellisesti haasteellisista materiaaleista kysyttäessä hän näyttää toisen kerroksen puhemiehen käytävää, johon ei peruskorjauksessa koskettu:
– Siinä on kumimosaiikkilattia, jonka pinta on herkkä eikä kestä lainkaan vettä, jopa sateenvarjosta tippuvat pisarat jättävät siihen jälkensä.
Siitä huolimatta käytävä vaikuttaa ainakin näin ulkopuolisen silmin varsin edustavalta. Huikari-Hyvösen mukaan se on vahattu viimeksi noin viisi vuotta sitten. Toinen haasteelliseksi osoittautunut lattiamateriaali on istuntosalin kaarikäytävän peruskorjauksessa uusittu kumimatto.
– Periaatteessa kumia pitäisi voida hoitaa vahaamatta, mutta koska lattia narisi ja pinnan tahmeus vaikeutti siivousta, vahasimme lattian ja nyt sitä on helpompi hoitaa.
Siivous on koneellistunut ja keventynyt
Huikari-Hyvösellä on laaja näköala eduskunnan kiinteistöjen puhtaanapitoon, sillä hän on ollut talossa vuodesta 1990 asti. Lähes yhtä pitkä kokemus on laitoshuoltaja Angela Okkosella, joka tuli taloon vuonna 1991. Heidän mukaansa koneellistuminen on ollut viime vuosikymmeninä siivoustyön suurin muutostrendi:
– Ylläpitosiivous on nykyään pitkälti koneellista siivousta, mikä vähentää myös peruspuhdistusten tarvetta.
Vaikka Eduskuntatalo on vanha kiinteistö, täällä ei ole koneiden käyttöä estäviä rakenteita, jos kone valitaan alueen vaatimusten mukaisesti.
Huikari-Hyvösen ja Okkosen mukaan eduskunnan tilojen siivous on muuttunut heidän aikanaan ympäristöystävällisemmäksi ja kevyemmäksi. Korona toi mukanaan etätyön ja harvensi toimistojen siivoustarvetta virkamieskerroksissa. Digitalisaation myötä paperin määrä on vähentynyt, mikä on vaikuttanut merkittävästi roskien keräilyyn samalla, kun jätteiden lajittelu on lisääntynyt.
Eduskunnan tilat ovat jatkuvasti kovassa käytössä. Vakituisen väen, kuten kansanedustajien, avustajien, virkailijoiden ja toimittajien lisäksi Eduskuntatalossa käy vuosittain opastetuilla kierroksilla noin 40 000 vierailijaa.
Ylläpitosiivous on organisoitu siten, että viisi osa-aikaista laitoshuoltajaa työskentelee aamuisin kuudesta kymmeneen, muut tekevät kokoaikaista päivää. Kullakin laitoshuoltajalla on omat vastuualueensa, jotka vaihtuvat puolen vuoden välein. Myös palveluesimiehillä on omansa, mutta he hallitsevat toistensa työkentän. Laitoshuoltajat ja palveluesimiehet sijaistavat toinen toisiaan, sillä eduskunnassa ei käytetä ulkopuolisia sijaisia.
– Iltaisin ja viikonloppuisin tarvittava päivystyssiivous tehdään maanantaista perjantaihin ylitöinä. Päivystys kuuluu kokoaikaisten laitoshuoltajien toimenkuvaan, mutta päivystysvuoro lankeaa kullekin aika harvoin, Huikari-Hyvönen selittää.
Kansallisomaisuuden hoito vaatii osaamista
Henkilökunnan pysyvyys tuo eduskunnan tilojen hoitoon vakautta ja jatkuvuutta. Vakituisia laitoshuoltajan virkoja vapautuu harvakseltaan ja ne kaikki menevät julkiseen hakuun. Sari Aitio valittiin hiljattain vakituiseen laitoshuoltajan virkaan noin viidenkymmenen hakijan joukosta. Hän on alanvaihtaja, joka työskenteli aiemmin media-alalla talous- hankinta ja laskentatehtävissä.
– Lähdin toimitilakoulutukseen, koska minulle tuli elämässä muutoksen tarve ja tykkään enemmän liikkuvasta työstä. Pääsin onnekseni harjoittelijaksi Eduskuntataloon ja sitä kautta vakituiseen virkaan, hän iloitsee ja kertoo, ettei ole katunut hetkeäkään alan vaihtoa.
Henkilökunnan pysyvyys ja siivousalan nopea muutos ovat luoneet siivousorganisaatiossa täydennyskoulutuksen tarvetta. Huikari-Hyvösen mukaan 2000-luvun alkupuolella laitoshuoltajilla oli halukkuutta koulutukseen niin paljon, että Edupoli tuli pitämään laitoshuoltajan kursseja paikan päälle. Esimerkiksi Okkonen on suorittanut toimitilahuoltajan ja siivoustyönohjaajan tutkinnot työn ohessa.
– Nykyään laitoshuoltajan virkaan vaaditaan alan koulutus, eikä epäpäteviä enää voida nimittää, hän kertoo.
Huikari-Hyvönen, Okkonen ja Aitio viihtyvät hyvin työssään. He kokevat olevansa tärkeä osa eduskunnan työyhteisöä ja saavansa arvostusta osakseen. Itsenäisen työn ja ihanien työkavereiden lisäksi he kiittelevät työlleen annettuja resursseja.
Eduskuntatalo on kaunis työympäristö, jossa on ilo työskennellä.
---------------------
Haluatko lukea lisää?
Artikkeli on julkaistu Puhtausala-lehdessä 3/2023. Pääset lukemaan lisää mielenkiintoisia artikkeleita tilaamalla Puhtausala-lehden kotiisi tai työpaikalle näin:
