Millaisia rutiineja vaalit?

Mieleeni muistui yllättäen esikoiseni pysähdyttävä kysymys vuosikymmenien takaa. Äiti, mikä viikonloppu on? Päiväkerhossa oli puhuttu viikonlopputekemisistä, mutta säännöllisen epäsäännöllisten työaikojemme ja reissutöiden takia perheessämme ei viikonloppu kuulunut aktiiviseen sanavarastoon, vaan yhteinen tekeminen rytmittyi työvuorolistoja yhteen sovittamalla, milloin millekin viikonpäiville.

Itselleni yksi työelämäni isoista muutoksista onkin ollut siirtyminen säännölliseen päivätyöhön. Olen ajan myötä oppinut iloitsemaan säännöllisimmistä rutiineista, vaikka ajankäytön osalta olen edelleen melkoisen spontaani.

Viikkorytmiin liittyvät rutiinit ovat vain osa arjen rutiineista. Psykoterapeutti Katianna Ruuskanen kutsuu rutiineja osuvasti elämän järjestäjiksi. Keskeisemmät rutiinit liittyvät perustarpeiden tyydyttämiseen, ja ne syntyvät toistuvasti samalla tavalla tiettyyn aikaan tehdyistä asioista. Parhaimmillaan ne ovat elämän eteenpäin vievä voima ja pahimmillaan ne voivat olla elämää ja uudistumista rajoittava tekijä. Hyvät rutiinit vähentävät arjen kaaosta, koska ne antavat aivoillemme ja tekemisellemme oikean suunnan.

Rutiinit toimivat myös mielen ankkuroijina ja lisäävät turvallisuuden tunnetta, jolloin ne auttavat selviytymään muutoksista. Olen havainnut, että työyhteisön muutostilanteissa on tärkeää pohtia yhdessä, mitkä käytänteet ovat säilyttämisen arvoisia ja mitkä ovat rajoittavia rutiineja, joista on tarpeen luopua. Tyypillinen esimerkki nykypäivänä on jokin teknologisen kehityksen myötä tarpeettomaksi jäänyt työvaihe, jota ylläpidetään vain tottumuksen vuoksi.

NLP tutkija Jaana Hautala puhuu hyvien rutiinien puolesta, mutta muistuttaa, että rutiinien lisäksi tarvitsemme työpäiväämme niin sanottuja huokoisia hetkiä, joiden aikana saamme irrottautua aikataulusta ja ennalta määrätystä. Huokoiset hetket ovat palautumisen hetkiä niin työssä kuin vapaa-aikanakin.

Hautala kehottaa myös luomaan työstä irrottautumisen rutiiniin, joka vie ajatuksen tasolla vapaa-aikaan. Itselleni työmatkasta on tullut siirtymäriitti, jonka tietyssä pisteessä käännän ajatukset kotiasioihin. Etätyötä tehdessäni piipahdus koiran kanssa ulkona töiden päätteeksi tai vaikkapa arkinen tiskikoneen tyhjennys toimivat vapaa-ajan alkamisen merkkeinä.

Ajoittain on hyvä pysähtyä tarkastelemaan rutiinejaan ja pohtia, ovatko ne arkea tukevia vai arkea rajoittavia. Vinkkinä, että uudet työntekijät ovat oivallisia työyhteisön tarpeettomien rutiinien tunnistajia.

Kirjoittaja Jutta Koivuniemi on toiminut pitkään puhtauspalvelualan asiantuntija- ja kehittämistehtävissä.