Näköalapaikalla kirkon palveluksessa
20.12.2023
Helsingin tuomiokirkko kuuluu arkkitehti Carl Ludvig Engelin suunnittelemaan Senaatintorin kokonaisuuteen, jonka muita keskeisiä rakennuksia ovat Valtioneuvoston linna ja Helsingin yliopiston päärakennus. Uusklassista empiretyyliä edustava ylväs pyhäkkö vihittiin käyttöön vuonna 1852 ja se on noussut Helsingin – miksei koko Suomenkin – symboliksi maailmalla.
– Engelin arkkitehtuuri vetää yleisöä, mutta sen ohella Tuomiokirkko on tärkeä Suomen poliittisen historian tapahtumapaikka. Monet maamme merkkihenkilöt, kuten vaikkapa Mannerheim ja Sibelius, on siunattu täällä. Viimeisimmät valtiolliset hautajaiset järjestettiin presidentti Martti Ahtisaarelle marraskuussa 2023, kertoo pääsuntio Petri Oittinen Helsingin tuomiokirkkoseurakunnasta. Hän korostaa Tuomiokirkon asemaa valtiollisten kirkkotilaisuuksien juhlanäyttämönä.
Helsingin pääpyhäkkö on monille televisiosta ja radiosta tuttu. Siellä järjestetään vuosittainen ekumeeninen itsenäisyyspäivän juhlajumalanpalvelus sekä valtiopäivien avajaisjumalanpalvelukset. Helsingin yliopiston akateemisten juhlatilaisuuksien jumalanpalvelukset pidetään myös siellä. Ennen muuta se on seurakuntalaisten kirkko, jossa järjestetään paljon vihki-, kaste- ja hautajaistilaisuuksia.
– Konserttien ja jumalanpalvelusten osalta adventtiaika ja erityisesti joulu ovat vuoden vilkkainta aikaa. Pääsiäisenä käy myös paljon yleisöä, mutta se on joulua lyhyempi juhlakausi. Kirkkosalissa on istumapaikat 1300 ihmiselle ja erilaisia tilaisuuksia järjestetään lähes 700 kertaa vuodessa. Tilaisuuksissa ja turisteina täällä liikkuu vuosittain yli puoli miljoonaa jalkaparia, Oittinen selvittää.
Tehtävänä palvella ja ylläpitää
Pääsuntiona Oittisen vastuulle kuuluu Helsingin tuomiokirkon lisäksi neljä muutakin kirkkorakennusta. Niitä hoitaa yhteensä kolmekymmentä koko- ja osa-aikaista suntiota. Tuomiokirkossa työskentelee kymmenen hengen tiimi, joista viisi on kuukausipalkkaisia ja loput osa-aikaisia kirkonpalvelijoita.
– Yleensä suntiot hoitavat kirkoissa kaikki tilaisuuksien järjestämiseen ja tilojen ylläpitoon kuuluvat tehtävät, mutta Helsingin tuomiokirkossa heidän lisäkseen on yksi kokopäiväinen siivooja. Siivoojan ja suntioiden tehtävät ovat osittain päällekkäisiä ja tehtäväkenttien rajat ovat joustavia, Oittinen sanoo ja korostaa työn tiimiluonnetta:
– Meidän kaikkien on venyttävä moneen suuntaan.
– Suntion tehtävänä on palvella ja ylläpitää, siivoojan tehtävänä on ylläpitää ja palvella, määrittelee aluesuntio Carla Ihatsu tehtäväkenttien painopisteiden eroa. Hän toimii kirkonpalvelijoiden lähiesihenkilönä Helsingin tuomiokirkon ja Suomenlinnan alueella.
Siivooja Soila Pääkkönen työskentelee Tuomiokirkon tiloissa maanantaista perjantaihin kello 6–14 välillä. Työalueeseen kuuluvat kirkkosali ja sen alapuolella oleva krypta, jotka ovat kumpikin laajuudeltaan 900 neliömetriä. Lisäksi siivottavana ovat kirkkosalin alttariparvi, urkuparvi ja sivuparvet sekä kirkon yhteydessä sijaitsevat kappeli- ja tapulirakennukset.
Suntio on aina paikalla kirkkorakennuksen aukioloaikoina. Suntiot tekevät vuorotyötä kolmen viikon jaksoissa ja ovat usein viikonloppuisin töissä, koska kirkolliset tapahtumat painottuvat sinne. He tekevät myös siivoojan työt Pääkkösen lomien ja vapaapäivien aikana.
Sitoutuminen on työssä onnistumisen edellytys
Suntiot valmistelevat erilaiset kirkossa järjestettävät tilaisuudet ja huolehtivat muun muassa kukkalaitteista, kynttilöistä ja kirkkotekstiileistä sekä järjestävät kahvitukset ja kantavat kolehdin. Tehtäväkenttään kuuluu myös laaja vapaaehtoistyön ohjaaminen ja tiivis yhteistoiminta turistityön kanssa.
– Suntio tekee yleisesti ottaen kaikki sellaiset kirkon tehtävät, jotka eivät kuulu papin tai kanttorin työhön. Työmme vaatii teologista osaamista: on tunnettava kirkkovuoden tapahtumat sekä osattava liturgiset värit ja muut symbolit, Ihatsu kertoo.
Tehtäväkenttä vaikuttaa monipuoliselta, joten on pakko kysyä, miten suntioksi pääsee?
– Suntioksi valmistutaan suorittamalla seurakunta- ja hautauspalvelualan ammattitutkinto, vastaa Oittinen, jonka tehtäviin kuuluu myös uusien suntioiden rekrytointi Helsingin tuomiokirkkoseurakuntaan.
– Ammattitutkinto ei ole meillä ainakaan vielä viran pätevyysvaatimuksissa, mutta sen suorittaminen osoittaa sitoutumishalua kirkon tehtäviin. Osa-aikaiset suntiot ovat usein teologian tai musiikin ylioppilaita, joille tehtäväkenttä toimii näköalapaikkana tuleviin kirkollisiin tehtäviin.
– Suntion tehtävässä on tärkeää sitoutua kirkon työhön ja sisäistää sen vaatimukset. Vihki- kaste- ja hautajaistilaisuuksissa omaiset kohdataan kunkin tapahtuman vaatimalla tavalla. Suntiolta vaaditaan tietynlaista luonnetta, mutta kun kirkon työ on sisäistetty, olet oikeassa paikassa, Oittinen pohtii.
Kaikki haastateltavamme ovat toden totta sitoutuneet kirkon työhön, mikä näkyy esimerkiksi pitkinä työsuhteina. Petri Oittinen on ollut tehtävissään yli 40 vuotta, Carla Ihatsu yli 20 vuotta ja Soila Pääkkönen 16 vuotta. Heidän mukaansa talo koukuttaa, jos kirkon työtä haluaa tehdä.
Siivous valmistaa tilan pyhyyden kokemukselle
– Kirkkosali on pyhä tila, jossa ei tehdä äänekästä siivoustyötä aukioloaikoina, Ihatsu toteaa ja kertoo tarkemmin tilojen puhtaanapidosta.
Suntion rooliin kuuluu herättää hiljentynyt kirkko maanantaiaamuisin ja valmistella se uuteen viikkoon. Suntio siivoaa kirkkosalin alttaripäädyn, imuroi keskikäytävän maton ja siivoaa wc-tilat sekä hoitaa välisiivoukset tapahtumien vaihtuessa.
Pääkkönen siivoaa kirkkosalia arkiaamuisin kuuden ja yhdeksän välillä tietyn ylläpito-ohjelman mukaisesti ja siirtyy sen jälkeen työkohteensa muihin tiloihin. Työhön sisältyy asiakaspalvelutehtäviä, kuten puhelimeen vastaamista aamuisin ennen suntion saapumista työvuoroon. Hän huolehtii myös aineiden, välineiden ja tarvikkeiden tilaukset puitesopimuskumppaneilta.
– Siivouksen haasteena on, että kirkkoon kulkeutuu paljon loskaa, katupölyä ja nokea, joka näkyy helposti varsinkin tv-kameroiden kirkkaissa valoissa, Ihatsu kertoo.
Pääkkönen huolehtii tilojen puhtaudesta ulottuvuuskorkeudelle saakka. Kirkkosalissa on paljon lämpöpattereita, joiden puhdistus tehdään aika-ajoin projektiluontoisesti yhdessä suntioiden kanssa. Ikkunat ja ulottuvuuskorkeuden yläpuolella olevat pinnat puhdistetaan määräajoin ostopalveluna.
Siivousmitoitukset, siivousohjelmat ja keskitetyt hankintasopimukset on tehty seurakuntayhtymän kiinteistöosastolla, josta on saatavissa tarvittaessa myös siivouksen asiantuntija-apua.
Vanhat rakenteet ja pinnat tekevät siivouksesta raskasta
– Vanhan arvokiinteistön siivous on raskasta, kovaa työtä, sanoo Ihatsu ja kertoo tehtäviinsä kuuluvan pitää Pääkkösen jaksamisesta huolta. Jo pitkän siivoojan uran tehnyt Pääkkönen myöntää työn raskauden, mutta painottaa sen vastapainona mahtavien työkavereiden ja kiinnostavan työympäristön merkitystä.
Siivoustyön raskaus johtuu paljolti kirkkorakennuksen vanhanaikaisista rakenteista ja pintamateriaaleista.
– Kovilla kivilattioilla liikkuminen rasittaa jalkoja. Helpotan rasitusta valitsemalla paksupohjaiset kengät ja vaihtamalla jalkineita työpäivän aikana. Kivi on huokoista materiaalia, joka imee likaa ja tahroja. Pyyhin lattiat päivittäin nihkeällä mopilla ja pesen ne määräajoin yhdistelmäkoneella, Pääkkönen kertoo.
Pääovelta alttarille johtavan pitkän punaisen käytävämaton ylläpitosiivoukseen kuuluu imurointi sekä purkka- ja muiden tahrojen poisto. Matto on liian raskas kuljetettavaksi mihinkään, joten se pestään tarvittaessa ostopalveluna paikan päällä.
Työn raskauden kannalta vaikein ongelma ovat penkkialueet, jossa on runsaasti pölyä kerääviä puupeiliovia, imuroitavia kouruja sekä taso- ja kosketuspintoja.
– Ihmiset ottavat istumasta noustessaan tukea edessä olevan penkin selkänojasta ja jokaiseen penkkiriviin kuljetaan oviportista, jossa on kahva. Kosketuspintojen pyyhkiminen työllisti varsinkin korona-ajan olosuhteissa paljon, Pääkkönen muistelee. Työssä syntyy hankalia työasentoja sen vuoksi, että penkkivälit ovat ahtaita ja työ vaatii paljon kumartelua. Pääkkösen erikoisin työtehtävä liittyy sekin kirkon penkkeihin.
– Kirkkosalin tehtiin peruskorjaus 1960-luvun alussa, jolloin siihen asti pehmustamattomat puupenkit saivat puolalaisen hevosen häntäjouhista kudotulla kankaalla päällystetyt pehmusteet, Oittinen kertoo. Hiljattain uusituista kankaista on noussut käytössä esiin jouhenpätkiä, eli karvoja, joita Pääkkönen ajelee pois partahöylällä.
– Tämä on varmaan ainoa kohde Suomessa, jossa siivoojan työnkuvaan kuuluu myös sheivaaminen, Ihatsu nauraa.
---------------------
Haluatko lukea lisää?
Artikkeli on julkaistu Puhtausala-lehdessä 4/2023. Pääset lukemaan lisää mielenkiintoisia artikkeleita tilaamalla Puhtausala-lehden kotiisi tai työpaikalle näin:
