Pintahygienian kehittäminen muuttuvassa epidemiatilanteessa -hankkeen avulla tuotettiin todennettua tietoa

Tärkeimmäksi leviämistavaksi oletettiin pisaratartunta ja kosketustartunta pidettiin mahdollisena, kun taas aerosolien muodossa leviämiseen ei juurikaan uskottu. Tutkimuksen ja tiedon lisääntyessä havaittiin, että virus voi levitä kaikilla kolmella tapaa. Tämä selittää sen, miksi viranomaisohjeistuksissa alkuun korostetiin vain turvaetäisyyksiä ja hyvää käsihygieniaa, mutta pian päädyttiin maskisuosituksiin ja maskien käyttö on edelleen jokapäiväistä. Tässä artikkelissa käsitellään Tampereen korkeakouluyhteisön Business Finlandin Co-Creation- hanketta (PiHy-hanke), jossa tutkittiin ja selvitettiin SARS-CoV-2 viruksen leviämistä sekä pilotoinneilla että uusimpaan tutkittuun tietoon perustuen.

Koronan leviäminen

Tieteellisiä julkaisuja, joissa käsiteltiin koronan leviämistä, alkoi ilmestyä jo keväällä 2020. Julkaisuissa pohdittiin viruksen erilaisia leviämistapoja ja ensiksi keskityttiin ainoastaan pisara- ja kosketustartuntaan, mutta pian huomattiin myös aerosolilevitteisen tartunnan mahdollisuus. Nämä taudin leviämismekanismit on kuvattu kuviossa 1.

Jotta SARS-CoV-2 virus aiheuttaisi taudin, koronan (COVID19- taudin), tarvitaan aina jonkinlainen yhteys sairastuneen ihmisen eritteisiin esimerkiksi yskimisen, aivastamisen, puhumisen tai tavallisen hengityksen seurauksena. Isommat eritepisarat tippuvat melko nopeasti pinnoille mutta pienemmät pisarat voivat leijua ilmassa kauemmmin ja siirtyä pidemmälle kuin isot pisarat. Pidemmäksi aikaa ilmaan leijailemaan jääneitä hiukkasia kutsutaan yleensä aerosoleiksi. Nämä pisarat tai aerosolit voivat kulkeutua ihmisen hengitysteihin tai limakalvoille aiheuttaen sairastumisen. Ilmassa olevat virukset poistuvat tiloista pääsääntoisesti ilmanvaidon mukana. Samalla pitää muistaa, että heti isännästä poistuessaan virus alkaa kuivua ja sen myötä menettää tartuttavuuttaan.

Pintojen kautta virus voi siirtyä ihmiseen ns. epäsuoran kontaktin kautta, se voi tapahtua vain ihmisen oman aktiivisen roolin kautta, eli hänen on kosketettava kontaminoitunutta pintaa ja sen jälkeen siirrettävä virus, yleensä omien käsiensä avulla nenään, suuhun tai silmien limakalvoille. Ihmisten on todettu koskettavan kasvojaan 23 kertaa tunnissa ja kosketuksista 44% kohdistui limakalvoalueille.

Pintahygienian kehittäminen muuttuvassa epidemiatilanteessa -hanke

Pintahygienian kehittäminen muuttuvassa epidemiatilanteessa- hanke (PiHy) oli Business Finlandin rahoittama Co-Creation-hanke, jonka toteuttajana oli Tampereen korkeakouluyhteisö. Hanke toteutettiin syyskuun 2020 ja helmikuun 2021 välisenä aikana.

Kevään 2020 aikana siivousala oli uuden haasteen edessä. Maailmalta vyöryi kuvia ja videoita, joissa suojavarusteiset henkilöt kulkivat sekä sisä- että ulkotiloissa desinfiointiruiskuineen. Desinfioivien puhdistusaineiden ja käsidesien päivittäinen käyttö lisääntyi, niin ettei saatavuus pystynyt vastaamaan kysyntään. Sama tilanne oli henkilökohtaisten suojaimien, kuten kertakäyttömaskien ja -käsineiden kohdalla ja myös niiden hinnat nousivat. Huomattiin, että pintojen puhtaanapidolla on merkitystä ja siivoukseen pitää kiinnittää huomiota. Valitettavasti samalla unohdettiin osaksi myös maalaisjärjen käyttö ja siivouksen realiteetit.

Vastauksena haasteisiin hankkeessa toteutettiin haastatteluja ja kyselyitä erilaisissa hoiva- ja palveluyrityksissä epidemiatilanteen aiheuttamista pinta- ja hygieniakäytänteistä. Selvitimme SARS-CoV-2 viruksen esiintymistä COVID-19 potilaiden hoitohuoneiden pinnoilla. Testasimme eri pintamateriaalien ja antimikrobisten pintojen viruskontaminaation puhdistettavuutta simuloiden pintojen kosteapyyhintää yleispuhdistusaineella sekä kerätiin maailmalla tehtyjä koronaan liittyviä tutkimuksia ja niiden perusteella pintahygienian kannalta olennaisia tietovajeita koottiin yhteen ja ne on esitetty kuviossa 2

Tiedetään, että virusta löytyy pinnoilta mutta sen tartuttavuudesta ei välttämättä ole tietoa. Ei myöskään tiedetä viruksen ja sen varianttien tartutuskykyisyyden kestoa erilaisilla pinnoilla. Voiko pelkkä yleispuhdistusaine, tai mikrokuitu riittää poistamaan viruksen pinnoilta? Miten siivouksen avulla voidaan vaikuttaa tilojen terveysturvalliseen käyttöön. Kaikkiin haasteisiin ei kuitenkaan vieläkään ole vastauksia mutta asiassa on päästy eteenpäin myös kansainvälisesti.

Hankkeen tuloksia

Asiakaskyselyiden ja haastattelujen perusteella voidaan sanoa, että siisteyden vaikutus asiakkaiden viihtyvyyteen huomioitiin mutta silti asiakkaat kokivat tehtyjen puhtaanapidon toimenpiteiden olleen riittämättömiä. Desinfiointiin turvauduttiin liikaa ja sitä ei aina osattu tehdä oikein. Siivousliikkeille muodostui uusia palvelutuotteita ja asiakkaille tehtiin koronasiivousohjeistuksia konsulttityönä. Suurimpina haasteina koettiin desinfioivien aineiden saatavuus ja kohonneet hinnat. Yhteenvetona voisi todeta selkeän tarpeen tutkittuun ja luotettavaan tietoon ja sen hyödyntämiseen tartuntavaaran hallinnassa.

Sairaalanäytteitä tutkittiin yhteensä 459 kappaletta sekä ennen siivousta että sen jälkeen, yhteensä siis 918 näytettä ja huoneita oli 47 kpl. Virusta ei löytynyt 32 potilashuoneesta ja 15 huoneesta löytyi vähintään yksi viruspositiivinen näyte. Näytteiden virusmäärät olivat hyvin matalia, näytteet sisälsivät yksittäisistä muutamiin kymmeniin viruksiin. Virusta löytyi erityisesti potilaan lähellä olevilta pinnoilta sekä WC-tiloista. Siivous vähensi selvästi viruspositiivisten pintojen määrää hoitohuoneissa, mutta se ei poistanut viruskontaminaatiota kokonaan kaikilta pinnoilta. Kymmenestä positiivisesta näytteestä testattiin myös virusten infektoimiskyky. Testatuista näytteistä ei löytynyt viiteitä infektiivisistä viruksista eli virus ei ollut tartuttavaa.

Viruspitoisuudet olivat yleensä hyvin matalia ja mikäli virus on infektiivistä, sitä tarvitaan noin 100 kertaa enemmän tartuntaan, eli löydetyt pitoisuudet eivät riitä tartuttamaan tautia. Siivous vähentää virusta pinnoilta, mutta ei aina poista sitä kokonaan ja pitää myös huomioida, että pinnat ovat voineet kontaminoitua myös uudelleen siivouksen ja näytteenoton välillä

Laboratoriotestaukset

Pinnat saastutettiin endeemisellä koronaviruksella (HCo-229E) ja tämän jälkeen pinnat puhdistettiin standardoidusti eri yleispuhdistusaineilla, desinfioivalla puhdistusaineella tai vedellä. Pyyhintään käytettiin valmiiksi kostutettuja mikrokuitupyyhkeitä.

Vesi ja yleispuhdistusaineet poistivat viruskontaminaatiota suurin piirtein yhtä hyvin. Viruksen määrä laski näillä menetelmillä noin 90-150 osaan alkuperäisestä virusmäärästä. Desinfioiva-aine poisti pinnoilta virusta tehokkaimmin, sillä se laski virusmäärän noin 500 osaan alkuperäisestä määrästä. Yleispuhdistusaineet poistavat laboratoriossa viruksen pinnoilta noin 98,2 %:sti, kun desinfioivalla aineella saadaan pois 99,7%. Tämä kertoo mielestäni selkeästi mikrokuitupyyhkeen merkityksestä puhdistuksessa.

Kirjoittaja Leila Kakko on Tampereen ammattikorkeakoulun puhtaanapidonlehtori ja toimi PiHy-hankkeessa TAMKin projektipäällikkönä.