Puolen vuosisadan puhtausalan ammattilainen Roger Bäckroos

“On ollut ilo olla mukana liki 50 vuotta kehittämässä alaa. Tutustuin ammattisiivoukseen jo pikkupoikana, kun olin 10-vuotiaana auttamassa äitiäni porrassiivouksessa. Työ oli raskasta, välineitä ei juuri ollut, varrellinen harja jolla ‘kuurattiin’ ja sitten kuivattiin lattia ‘vanhaan kalsarinlahkeeseen.’ Vettä kannettiin painavilla sinkkiämpäreillä kymmeniä litroja portaaseen ja pesuaineina käytettiin tuotteita, joita nykyisin kutsuttaisiin myrkyksi.

Alan töihin tulin 1970-luvun alkupuolella kauppaamaan aineita, välineitä ja koneita. Vuoden 1977 tulin valituksi edustajaksi Suomen 3M Oy:lle. Silloin sain esimiehekseni Yrjö Saraheteen. Hänestä tuli minulle mentori ja ystävä, joka johdatti minut alan saloihin ja tutustutti ihmisiin. Hän myös talutti minut Stockmannin vintille, jossa pidettiin Helsingin Siivousteknillisen kerhon yleistä kokousta ja jossa tulin valituksi kerhon hallitukseen. Kerho muuttui sitten aikanaan yhdistykseksi ja ehdin toimia sen puheenjohtajana useampaan otteeseen sekä rahastonhoitajana ja työryhmien vetäjänä ja lopuksi toiminnantarkastajana kait ainakin kymmenen vuotta.

Välineitä ei juuri ollut, varrellinen harja jolla ‘kuurattiin’ ja sitten kuivattiin lattia ‘vanhaan kalsarinlahkeeseen.’

Silloiseen Suomen siivousteknilliseen Yhdistykseen liityin vuonna 1976. Sen vuoden lopussa yhdistyksessä oli yhteensä 228 henkilöjäsentä. Minulle nykyisen SSTL Puhtausala ry:n toimintaan osallistuminen tapahtui 1977 Tapiola Garden -hotellissa järjestetyillä Teemapäivillä, missä olin mukana neuvottelutaitoa esittelevässä kuvitteellisessa palaverissa. Seuraavaksi havaitsin olevani vuoden 1978 Teemapäivä-työryhmässä ja siinä ‘virassa’ pysyinkin, kunnes Teemapäivät päättyivät hotelli Korpilammella vuonna 1980 järjestettyihin.

Ensimmäisen kerran olin ehdolla SSTY:n hallitukseen jo vuonna 1978. Äänestys pidettiin Tampereella Postipankin tiloissa. Jäin tuolloin toiseksi nykyiselle kunniapuheenjohtajallemme Kari Maliselle enkä siis tullut valituksi. Malisen aloitteesta yhdistyksestä tuli 1982 SSTL ry eli Suomen siivousteknillinen liitto. Tuohon aikaan myös perustettiin paikallisyhdistykset, joista tuli liiton jäseniä. Liiton hallituksen jäseneksi tulin sitten valituksi joskus 80–90 luvun taitteessa. Liiton puheenjohtajana toimin 1994–1997. Sinä aikana sain kunnian toimia Liiton edustajana yhdessä toiminnanjohtaja Kirsti Stylman-Anttilan kanssa, kun Islannissa pääkaupungissa Reykjavikissä perustettiin kesäkuussa 1994 Pohjoismainen puhtaanapitotekninen neuvosto NRR, muiden viiden pohjoismaisen puhtausalan järjestön kera. NRR järjesti sitten kokoukset eri jäsenmaissa, tarkoituksena, että tutustuttuisiin eri maiden alan kehitykseen. 

Niin sai alkunsa miniClean koulutus- ja näyttelytapahtumat.

2000-luvun alkupuolella liitossa pohdittiin kovasti, miten yhdistysten järjestämät paikallisnäyttelyt saataisiin selkeiksi ja hyvin organisoiduiksi. Ruotsin yhdistys järjesti Mini Rent-messuja, joihin kävimme tutustumassa ja totesimme, että tämä malli sopisi meillekin Finncleanin välivuosille ja niin sai alkunsa miniClean koulutus- ja näyttelytapahtumat. Toimin tuohon aikaan liitossa toiminnanjohtajana. Tehtävään olin tullut valituksi keväällä 2000 ja toimin siinä tehtävässä aina 2010 vuoden kevääseen. Sen jälkeen olen toiminut liiton toiminnantarkastajana, taitaa olla seitsemäs vuosi menossa ja olen lupautunut olen olemaan käytettävissä, mikäli seuraavakin liiton vaalikokous minut jatkoon valitsee. 

Toimiminen liitossa ja sen eri tehtävissä on antanut mahdollisuuden monenlaisiin tähtihetkiin. Yksi niistä on ollut, kun puheenjohtajakaudellani sain allekirjoittaa sopimuksen, missä Siivoustyön Käsikirjan julkaisuoikeudet siirtyivät Valtion Rakennusvirastolta liitolle. Tuija Lehtonen, joka oli toiminut liiton puheenjohtajanakin vuosina 1988–1992, otti minuun yhteyttä ja totesi, että eikös se ole niin, että tämän kirjan julkaisuoikeuksien oikea koti olisi liitto. Tuohon kysymykseen oli helppo vastata myöntävästi. 

Liitossa toimiminen on myös suonut mahdollisuuden tutustua ja ystävystyä monien upeiden ihmisten kanssa.

Kun on ollut mukana niin kauan kuin minä, niin väistämättä osa heistä on jo siirtynyt ajasta ikuisuuteen, osa eläkkeelle ja osa toki jatkaa yhä työelämässä. Nykyisin yhteydenpito on erinäisten syiden takia siirtynyt pitkälti ”naamakirjaan”, mutta hyvä edes, että siellä saa kuulla teistä ihanista ihmisistä. Liiton 50-vuotisjuhlagaalaankaan en voinut osallistua, kun tautini hoitojen takia terveydelliset riskit olisivat olleet liian suuret.

Oma työurani, joka siis alkoi seitsemänkymmenluvun puolivälissä, joka siis kattoi erilaisia myynnin- ja myynnin johdon tehtäviä päätyen siivouspalvelu-yrittäjyyteen, joka sitten jatkui yli 30 vuosikymmentä ja sen vuoksi minulle myönnettiin Suomen Yrittäjien timanttinen yrittäjäristi vuonna 2015. Työhistorian ajalta on varmasti satoja ihmisiä, joille saan olla kiitollinen kaikista neuvoista, avusta ja tuesta. Kaksi on kuitenkin vielä jotka haluan oikein nimeltä mainita. Ensimmäisenä on jo keskuudestamme mananmajoille mennyt Taisto Ravantti, joka oli minulle urani alkuvuosien oppi-isä ja erinomainen ystävä. Toinen lienee teille kaikille tutumpi Piiparisen Harri, joka yrittäjäuransa lisäksi toimii edelleen aktiivisesti Siivoussektori Oy:n hallituksen puheenjohtajana. Olen ylpeä, että saan kutsua häntä ystäväkseni. Te, joiden nimi ei tullut mainituksi, älkää vihastuko tai epäilkö, ettei teidän ystävyytenne ole minulle tärkeää, muttei tämä minua haastatteleva toimittaja voi koko lehteä täyttää minulle tärkeiden ihmisten nimillä.

Meistä kun ei kukaan seuraavasti hetkestä tai huomisesta tiedä.

Kiitos teille, jotka valitsivat minut liiton kunniajäseneksi, arvostan sitä suuresti. Liiton tällä hetkellä elossa olevista pisimpään on kunniajäsenenä ollut Sinikka Majuri, joka kuuluu myös perustajajäseniin. Hän ollut kunniajäsen vuodesta 1982 eli tasan 40 vuotta pidempään kuin minä. 

Nyt kun aktiivinen työelämä on jo takana, on elämä enemmän keskittynyt mökkeilyyn ja kotona puuhailuun. Koronapandemia on ja omat sairaudet ovat entisestään kutistaneet elämänpiiriä ja osoittaneet elämän rajallisuutta. Mottonani kuitenkin on aina ollut elää jokainen sekunti täysillä. Meistä kun ei kukaan seuraavasti hetkestä tai huomisesta tiedä.” 

Julkaistu Puhtausala-lehdessä 3/22.