Kehittyvä puhtausalaPuhtausala-lehti

Vieraskynä: Ammattisanaston hallinta – nipottamista vai osa ammatillisuutta?

Tulinpa tuossa jokunen aika sitten kommentoineeksi erään laitoshuoltajan Facebook-päivitykseen siivousaiheisessa ryhmässä, että konettamisen sijaan olisi korrektimpaa puhua yhdistelmäkoneella ajosta, ja tästähän vasta helkkarinmoinen haloo nousi. Sanottiin, että tuollainen kommentointi on pätemistä, miesselittämistä ja että kyllä 20 vuotta alalla olleet tietävät mistä puhuvat!
Vieraskynä: Ammattisanaston hallinta – nipottamista vai osa ammatillisuutta?
Teksti Iikka Toija Kuva Piipavisuals

07.06.2022

Työskentelin lukion päätyttyä vuoden verran sairaalahuoltajan tehtävissä pääasiassa terveyskeskuksessa, mutta myös monessa muussa silloisen työnantajani toimintayksikössä. Jälkeenpäin ajateltuna hiukan harmittaa, että aluksi vieroksuin siivoustyötä, vaikka olinhan aina pitänyt siitä.

Nyt kun muutama vuosi myöhemmin mietin asiaa, isoin syy siihen oli se, etten tiennyt silloin ketään 18–vuotiasta poikaa, joka työskentelisi omasta halustaan siivoojana. Ajattelin, että eihän siivoojan työ nyt ole millään tavalla hienoa, joten miksi kukaan ikäiseni nuori hakeutuisi töihin tuolle alalle. Kuitenkin jo ensimmäisinä työpäivinä minulle alkoi valjeta, miten ammattimaista siivoaminen voikaan olla, ja miten omalla tavallaan vaativa ammatti onkaan kyseessä. Pidin työstäni loppujen lopuksi niin paljon, että kiinnostus puhtausalaa kohtaan kasvoi todella suureksi ja opiskelin paljon alan koulutusmateriaalia vapaa-ajalla.

Jälkeenpäin ajateltuna hiukan harmittaa, että aluksi vieroksuin siivoustyötä, vaikka olinhan aina pitänyt siitä. 

Vuosi siivotessa vierähti hyvin nopeasti ja tänään kun elämää katsoo taaksepäin, oli tuo yksi tähänastisen elämäni parhaista vuosista. Opin tuon vuoden aikana paljon asioita työelämästä, kuten millaista on ottaa vastuualueita, työskennellä kiireessä, millaista on työskennellä erilaisten ihmisten kanssa ja miten niin erilaisilla asenteilla voikaan tehdä täsmälleen saman työn. Opin myös, miten tärkeää alalla on ergonomia, hyvä yhteishenki ja positiivinen palaute. Lisäksi sain ihanat työkaverit ja ennen kaikkea opin siivoamaan kuten ammattilainen. 

Päällimmäisenä mieleeni tuosta vuodesta jäivät kuitenkin mielenkiintoiset ja ajatuksia herättäneet keskustelut alan työntekijöiden, esimiesten ja kouluttajien kanssa. Muistan aina, miten silloinen esimieheni kerran sanoi minulle: ”Puhtausalan työntekijän arvostuksen on lähdettävä hänestä itsestään, harvemmin meidän ammattitaitoamme kukaan muu kehuu”. Valitettavasti asiahan on juuri näin. Usein virheellisesti ajatellaan, että kuka tahansa osaa siivota, eikä siten osata antaa ammattisiivoojan työlle sille kuuluvaa arvostusta. Totuus kun on kuitenkin se, ettei kukaan osaa siivota kuin puhtausalan ammattilainen, ennen kuin on käynyt alaan valmistavan koulutuksen. Harva edes tietää, mikä merkitys puhdistusaineen pH-arvolla on puhdistustuloksen kannalta.

Puhtausalan työntekijän arvostuksen on lähdettävä hänestä itsestään.

Ajatellessani, mistä arvostus ammattilaista kohtaan syntyy, mieleeni tulevat kaksi sanaa: tieto ja taito. Molemmat ovat asioita, joita ihminen on hankkinut mitä luultavammin koulutuksen kautta. Hänet on opetettu toimimaan tietyllä tavalla tietyssä tilanteessa, hänelle on opetettu alan ammattisanasto ja toimintatavat, joita käyttämällä hän on kykenevä lähes saumattomaan yhteistyöhön muiden saman alan työntekijöiden kanssa, vaikka olisi töissä uudessa paikassa ensimmäistä päivää. Toisin sanoen hänestä on tehty alan ammattilainen. Puhtausalalta valmistunut tietää, mikä erottaa ylläpitosiivouksen perussiivouksesta ja miten tulee toimia, kun työohjeessa lukee: puhdista lattia käyttäen pintapesumenetelmää. Tämän kaiken edellytyksenä on siis yhteisen kielen, tässä tapauksessa puhtausalan ammattisanaston hallitseminen. Sama asia pätee lähes joka alalla: hammaslääkärin ja hoitajankin yhteistyö olisi melkoisen hankalaa, mikäli molemmat eivät osaisi alan ammattisanastoa. Koskaan ei siis ole syytä aliarvioida tai väheksyä ammattisanaston osaamisen merkitystä.

Edellytyksenä on yhteinen kieli, tässä tapauksessa puhtausalan ammattisanaston hallitseminen. 

Toivon kaikkia puhtausalalla toimivia henkilöitä arvostamaan saamaansa koulutusta ja ammattitaitoa sekä puhumaan siivousvälineistä niiden oikeilla nimillä. Se on osa ammatillisuuttanne, älkää antako sen taidon unohtua. Puhtausalan standardisanasto on ollut olemassa samanlaisena jo vuodesta 2010, joten sen osaamattomuutta ei ainakaan tämän jälkeen valmistunut laitoshuoltaja voi perustella sanaston jatkuvalla muuttumisella. 

Eräs puhtauspalvelualan opettaja sanoi kerran, että on varsin ikävää, miten opiskelijoiden siirtyessä työelämään koulussa annetut opit usein osin unohtuvat. Ison vaikutuksen tähän uskoisin olevan sillä, että työelämään siirryttäessä mukaudutaan työpaikan toimintatapoihin. Tehdään ja puhutaan asioista niin kuin kyseisessä paikassa on aina kautta aikojen tehty ja vieroksutaan muutosta. Aivan kuten muillakin aloilla, myös puhtausalalla tapahtuu alati kehitystä niin puhdistusaineiden ja välineiden kuin työmenetelmienkin osalta. Pidänkin todella tärkeänä, että alan esimiehet hankkivat itselleen aina viimeisimmät tiedot alan uusista trendeistä ja päivittävät myös työntekijöidensä osaamista. Pienikin juttu kuten uusi työväline tai työskentelytavan muutos saattaa olla todella merkittävä, kun tämä kertautuu siivoojan työssä kenties kymmeniä kertoja päivittäin useiden vuosien ajan. 

Antakaa ammattimaisuutenne näkyä yhdessä maailman siisteimmistä ammateista!

Entä sitten, jos tiedostat joidenkin toimintatapojen olevan vanhanaikaisia tai peräti vääriä, onko silloin soveliasta korjata jopa kokeneemman työkaverin toimintaa? Minun mielestäni on. Pahimmassa tapauksessa pitkään jatkuessaan väärät toimintatavat saattavat tuottaa merkittäviä taloudellisia tappioita, jotka olisivat olleet vältettävissä oikeanlaisella työskentelytavalla. Tästä esimerkkinä mainittakoon pintamateriaalin pilaantumien käyttämällä toistuvasti vääränlaista puhdistusainetta. Haluankin tämän kirjoituksen myötä kannustaa erityisesti kaikkien alojen opiskelijoita, mutta myös jo valmistuneita kyseenalaistamaan, kysymään ja tarvittaessa korjaamaan vääräksi havaitsemansa asiat kokeneemmallekin kollegalleen mieluummin, kuin omaksumaan väärät tai vanhat toimintatavat osaksi omaa toimintaa.

Antakaa ammattimaisuutenne näkyä yhdessä maailman siisteimmistä ammateista!

Kirjoittaja Iikka Toija on 21-vuotias ja kotoisin Etelä-Pohjanmaalta, Ylihärmästä. Valmistuttuaan lukiosta hän työskenteli  sairaalahuoltajana vuoden verran ja tällä hetkellä hän opiskele toista vuotta farmasiaa Helsingin yliopistossa. Siivoaminen on Iikan intohimo, ja vapaa-aikaansa hän viettää akvaarioharrastuksen parissa. 

 

 

SSTL Puhtausala ry