SSTL Puhtausala Ry
Etusivu » Lehti » Artikkelit » 2017 » 10 » Työpaikalla oppimisessa kehitettävää

Marja-Liisa Samppalan (keskellä) vastaväittäjänä toimi emeritaprofessori Marjaana Soininen Turun yliopistosta (vas.) ja kustoksena professori Päivi Palojoki Helsingin yliopistosta (oik).

Työpaikalla oppimisessa kehitettävää

Julkaistu 25.10.2017
Marja-Liisa Samppala tutki väitöstyössään laitoshuoltajaopiskelijoiden oppimista työpaikalla. Hän nostaa esille työpaikalla tapahtuvan oppimisen laadun. Mallioppiminen ei tue tietojen ja taitojen soveltamista.

Samppalan tutkimus on yhteiskunnallisesti ajankohtainen ja tärkeä. Hallituksen ammatillisen koulutuksen uudistusta koskevan esityksen mukaan oppiminen siirtyy yhä enemmän työpaikoille ja ohjauksen resursseja vähennetään.

”Tutkimukseni nostaa esille tulosten ja nykyisten koulutuspoliittisten ratkaisujen välisen ristiriidan. Tutkimustulosten mukaan ohjauksen resursseja pitäisi mieluummin lisätä kuin vähentää ja tähdätä työelämän opetusmenetelmien sekä pedagogiikan kehittämiseen”, Samppala toteaa.

 

Mallioppimista

 

Samppalan väitöstyön tulokset kiteytyvät kuvauksiin laitoshuoltajaopiskelijoiden ja heidän ohjaajiensa oppimiskäsityksistä, työpaikalla tapahtuvasta oppimisesta sekä merkittävistä oppimis- ja ohjauskokemuksista.

Tutkimuksen mukaan laitoshuoltajaopiskelijoiden oppiminen työpaikalla tapahtuu etenkin mallioppimisena, jossa ohjaaja näyttää, miten työ tehdään. Se onkin hyvä tapa oppia esimerkiksi välineiden ja koneiden käyttöä. Ongelmalliseksi mallioppiminen nousee, kun tarvitaan tiedon soveltamista erilaisessa työkohteessa tai tilanteessa. Jos opiskelija ei ole ymmärtänyt ja sisäistänyt, miksi työ tehdään hänelle opetetulla tavalla, hän ei osaa soveltaa tietoa tavanomaisesta poikkeavassa tilanteessa.

Teoreettisesti tällöin puhutaan behavioristisesta oppimisteoriasta, jonka mukaan oppiminen etenee muita havainnoimalla, jäljittelemällä ja harjoittelemalla. Suurin osa tutkimukseen osallistuneista opiskelijoista ja työpaikkaohjaajista kuvasi oppimista tämän teorian mukaisena eikä siinä tapahtunut muutoksia työssäoppimisjakson aikana.

 

 

Koko yhteisö opettaa

 

Opiskelijan ohjauksella, opiskelijan ja työyhteisön välisellä vuorovaikutuksella ja opiskelijan mahdollisuudella osallistua työyhteisön toimintaan oli ratkaiseva merkitys siihen, toteutuvatko työpaikalla oppimisen tavoitteet.

Samppala kuvaa väitöskirjassa, miten työyhteisö voi toimia antaakseen itsestään myönteisen kuvan opiskelijalle. Kokemukseen vaikuttavat opiskelijan vastaanotto, perehdytys työhön ja työpaikan sitoutuminen opiskelijan oppimiseen.

 

 Kun menin työpaikkaan, niin työpaikkaohjaaja ja sit kaikki oli siinä. Sitten ne kaikki esittäytyivät ja kertoivat kenen kanssa työskentelen. Tuli tunne, että ois kuulunu siihen työryhmään.

 

Ohjauksella on merkitystä erityisesti opintojen alkuvaiheessa ja etenkin opiskelijoille, joilla ei ole aiempaa kokemusta alalta. Opiskelija kokee ohjauksen puutteen ahdistavana, mikä estää oppimista, sitoutumista alaan ja heikentää luottamusta omiin kykyihin. Jos opiskelija kokee saavansa hyvää ohjausta, usko omiin kykyihin, itseohjautuvuus ja ammatillinen identiteetti vahvistuvat.

 

Mä kyselin ja kyselin, en saanu vastausta, muuta kuin, että katotaan sitten… Hän sanoi moneen kertaan, että sitten kun sun opiskelut on pidemmällä, susta on enemmän hyötyä.

 

 Mä arastelin koneen käyttöä. Työpaikkaohjaaja opasti tosi tarkkaan. Sitten tein kaksi isoa aulaa. Rohkaistuin käyttämään konetta.

 

Usealle tutkimuksessa mukana olleelle opiskelijalle oli jäänyt voimakkaana mieleen itsenäinen, ilman ohjausta tapahtunut työskentely. He kokivat myönteisenä, että heille annettiin vastuuta ja mahdollisuus omatoimiseen työskentelyyn ja että heidän osaamiseensa luotettiin.

 

Oli kiva kokemus, kun mä sain työskennellä näin vähällä kokemuksella itse. Koin todella positiivisena, että minuun luotettiin.

 

Opiskelijat oppivat joko yksin tai vuorovaikutuksessa työyhteisön jäsenten kanssa. Tutkimus vahvisti, että työpaikalla tapahtuva oppiminen edistää ammatissa tarvittavien tietojen ja taitojen oppimista. Oppimiseen vaikuttavat kuitenkin monet tekijät, joita on koottu oheiseen kuvioon.

 

Yhteistyötä lisää

 

Tutkimuksen mukaan opettajien ja opiskelijoiden yhteistyö oli lähinnä ohjausta oppilaitoksessa ja oppimisen arviointia työpaikalla. Parhaimmillaan yhteistyö oli kuitenkin vastavuoroista, jossa sekä opiskelija että opettaja oppivat.

 

 Se oli ihan älyttömän hyvä case. Mulle oli sillai tärkeetä opettaa, että kummatkin, opettaja ja oppilas, ollaan oikeesti oppimassa.

 

Opettajien ja työpaikkaohjaajien yhteistyö oli vähäistä keskittyen lähinnä aikatauluista sopimiseen ja tutkintotilaisuuksissa tapahtuvaan opiskelijan arviointiin. Yhteistyön puute näkyi muun muassa ohjauksen laadussa.

”Opetushenkilöiden ja työpaikkaohjaajien yhteistyömuotoja tulisikin kehittää”, Samppala toteaa.

Marja-Liisa Samppala väitteli Helsingin yliopistossa 29.9.

 

Kursivoidut lainauksia väitöskirjassa esitetyistä esimerkeistä.

SSTL Puhtausala ry:n Tiederahasto on tukenut väitöstyön tekoa apurahalla.