Pandemia-ajan siivouksen haasteita
23.04.2024
PandemicClean-hankkeen lähtökohtana on tiedolla johtaminen. Tutkimuskatsauksen tavoitteena oli selvittää, millaista tutkimustietoa ammattisiivouksesta on saatavilla. Katsauksessa keskityttiin 2000-luvulla julkaistuihin tutkimuksiin.
Taudinaiheuttajan ominaisuudet lähtökohtana
Pandemia-ajan siivous pohjautuu taudinaiheuttajamikrobin ja riskiryhmien tuntemiseen. Tietoon, jonka saamme mikrobiologian ja lääketieteen alojen tutkijoilta. Puhtausalan tutkimuksen ja asiantuntemuksen avulla tämä tieto jalostetaan siivousohjeiksi.
Siivouksen näkökulmasta oleellista on saada tieto mikrobin kyvystä elää ja lisääntyä pinnoilla, tarttua pintojen välityksellä ja aiheuttaa sairastuminen. Esimerkiksi koronapandemian aikana tartuttamiskykyisiä viruksia löydettiin harvoin pinnoilta. Tätä tietoa ei tosin ollut heti pandemian alussa.
Tulevissa pandemioissa tilanne voi olla erilainen. Esimerkiksi bakteerit voivat elää ja lisääntyä pinnoilla sekä muodostaa vaikeasti poistettavaa biofilmiä.
Tieto taudin riskiryhmistä on tärkeää, sillä sen perusteella siivousta voidaan tarvittaessa priorisoida. Siivoukseen vaikuttaa myös todennäköinen mikrobien määrä pinnoilla. Mitä enemmän mikrobeja on, sitä suurempi riski on saada tartunta.
Desinfektioaineiden tarve?
Koronapandemian aikana suositeltiin yleisesti desinfektioaineen käyttöä kosketuspintojen ja wc-tilojen siivoukseen etenkin kohteissa, joissa oli kohonnut tartuntariski. Desinfioitaessa aine tappaa mikrobin pinnalle, mikä koronaviruksen osalta oli teoriassa helppoa. Koronavirus on vaipallinen virus, joka on määritelty jopa helpoimmin tuhottavaksi mikrobityypiksi.
Desinfiointi toimii, jos muun muassa aineen annostelu ja vaikutusaika ovat oikeita. Tehoavien desinfektioaineiden nimeämistä on kritisoitu, koska testauksessa käytettävät aineiden vaikutusajat ovat usein pidempiä kuin käytännössä. Joissakin tutkimuksissa arvostellaan myös sitä, että testeissä käytetään planktonisia, yksittäisiä mikrobeja, joita harvoin esiintyy käytännön olosuhteissa. Desinfektioaineiden teho biofilmiin on heikompaa kuin bakteerien planktonisiin muotoihin.
Pintojen desinfioinnin sijaan monien maiden yleinen suositus oli pintojen huolellinen puhdistus ylläpitosiivouksessa käytettävällä aineella.
Tuleeko puhdasta?
Mikrokuitupyyhkeet ovat tutkitusti tehokkaita lian irrottajia pinnoilta. Tehokas pyyhe ei kuitenkaan ole yksistään ratkaisu, sillä pyyhittäessä likaa voidaan levittää pintojen puhdistamisen sijaan. Tutkimusten mukaan tämä pätee, käytettiinpä kostutukseen vettä, puhdistusainetta tai desinfektioainetta.
Hollantilaisen VSR-tutkimuslaitoksen tuoreessa tutkimuksessa verrattiin kolmea erilaista mikrokuitupyyhettä kolmen pintamateriaalin puhdistuksessa. 16 osaan taitellulla pyyhkeellä pyyhittiin 16 eri pintaa, joista ensimmäinen oli liattu bakteerilialla. Likaa saatiin irrotettua hyvin, mutta sitä siirtyi pyyhittäessä puhtaille pinnoille. Eniten likaa siirtyi pinnalle, joka oli pyyhitty sen pyyhepinnan kääntöpuolella, jolla puhdistettiin liattu pinta. Johtopäätöksenä oli, että mikrobeja on mahdollisesti päässyt imeytymään pyyhepinnan läpi pyyhettä painettaessa. Bakteereja löytyi myös siivoojan käyttämistä suojakäsineistä, mikä muistuttaa suojakäsineiden puhdistuksen tai vaihtamisen tärkeydestä.
Hollannissa on testattu myös kesto- ja kertakäyttöisiä mikrokuituisia tuotteita lattian puhdistuksessa. Kestokäyttöinen moppi poisti testilian keskimäärin paremmin, mutta testattujen välineiden välillä oli eroja. Kaikki mopit yhtä lukuun ottamatta poistivat tahran, jossa oli huomattava bakteeripitoisuus.
Norjassa selvitettiin eri moppausmenetelmien tehokkuutta sairaalasiivouksessa. Kosteamoppaus mikrokuitumopilla ja märkämoppaus polyesteri-viskoosimopilla ja pinnan kuivaus osoittautuivat paremmiksi menetelmiksi kuin kuivamoppaus mikrokuitumopilla. Orgaanisesta liasta saatiin pois 60–90 prosenttia ja bakteeriliasta noin 60 prosenttia.
Pitäisikö siivota useammin?
Siivoustaajuuden lisääminen on nostettu yhdeksi keinoksi taistella pandemian leviämistä vastaan. Se voi olla hyödyllistä herkästi tautia aiheuttavien ja pinnoilta leviävien mikrobien kyseessä ollessa.
Saksassa tehdyssä tutkimuksessa verrattiin hoitohenkilökunnan älypuhelimien näyttöjen bakteeripitoisuuksia ennen koronapandemiaa (2012) ja pandemian aikana (2021). Bakteereja löytyi 99,3 prosentissa puhelimista. Pandemian aikana puhelimia puhdistettiin useammin kuin ennen pandemiaa: 45,9 prosenttia puhelimista puhdistettiin päivittäin vuonna 2021 ja 23,2 prosenttia vuonna 2012.
Vaikka puhelimia puhdistettiin enemmän pandemian aikana, niistä löytyi useammin itiöitä muodostavia bakteereja. Puhdistustaajuuden lisääminen ei ole ratkaisu, jos puhdistusmenetelmä ei ole tarpeeksi tehokas tai sitä ei hallita.
Haasteena monta vaikuttavaa tekijää
Tutkimustietojen soveltaminen siivouskäytäntöihin ei ole yksiselitteistä. Pintojen puhdistuvuuteen vaikuttavia tekijöitä on tässä esitettyjen lisäksi useita, kuten puhdistusaine, työväline, käytetty mekaniikka, työjärjestys, pintamateriaali ja sen kunto ja niin edelleen.
Tutkimustietoa etenkin siivousvälineiden, -koneiden ja -menetelmien puhdistuskyvystä tarvitaan lisää. Kun saamme luotettavaa tutkittua tietoa, olemme seuraavan pandemian alkaessa valmiimpia ottamaan kantaa, miten siivous eri tiloissa tulisi toteuttaa.
Tutkimusraportti lähdetietoineen sekä muut hankkeessa tuotetut materiaalit löytyvät osoitteesta propuhtaus.fi/pandemicclean.
---------------------
Haluatko lukea lisää?
Artikkeli on julkaistu Puhtausala-lehdessä 1/2024. Pääset lukemaan lisää mielenkiintoisia artikkeleita tilaamalla Puhtausala-lehden kotiisi tai työpaikalle näin:
