Valot pimeyksien reunoilla

Rakastan Suomen vuodenaikoja, mutta siirtymäkohdat, kuten valon väheneminen aiheuttaa alakuloisuutta. Kuljin lokakuisessa illassa koirani kanssa tutun korttelilenkin. Kotikatuni talojen valot paljastivat perheitä päivällispöydässä, lapsia peliruutujen edessä ja vanhuksia yhdessä televisiota katsomassa. Pimeyden ja talojen tunnelmallisten valojen kontrastista sain korvamadoksi Apulanta yhtyeen kappaleen sanat: ”Kaikki loputon kauneus, kaikki järjettömyys, kaikki ruoskivat toiveet, kaikki päättämättömyys, ovat lopulta tarkoituksen palaisia, osa arvoitusta, osa totuutta: valot pimeyksien reunoilla”. Hoksasin kotia kohti tallustellessani, että pimeys toikin esiin valon.

Kolumnini tummaan sävyyn on syksyn lisäksi muitakin syitä. Menetin hiljattain kaksi läheistä ihmistä; hyvän ystäväni poika menehtyi liikenneonnettomuudessa ja pitkäaikainen rakas ystäväni, poikani kummitäti, kollegani, siivouksen suunnittelun ja perehdyttämisen huippuosaaja menehtyi pitkäaikaiseen sairauteen.

Isojen, koskettavien menetysten keskellä olen yllättänyt itseni puhumasta surustani avoimesti erinäisissä työtilanteissa. Puhtausalan verkostossa kohtaamani vertaistuki ja lohdutus ovat olleet arvokas kokemus, jonka haluan tässä jakaa.

Eräässä näistä tilanteista päädyimme pohtimaan, kuinka tärkeää on, että uskallamme altistaa itsemme kohdatuksi tulemiselle. Nyt uskon, että siinä käy hyvin sekä kertojalle että kuulijalle. Vaikka läheisen menettäminen on ainutkertainen, äärimmäisen raju ja henkilökohtainen kokemus, se on osa elämää ja monelle tuttua. Asiasta avautuminen voi tarjota myös kuulijalle tilaisuuden käsitellä omaa menetystään.

Toisessa tapahtuneeseen liittyvässä keskustelussa puhe kääntyi yleisesti kuulluksi tulemisen tärkeyteen. Kuulluksi tuleminen tukee psykologisen turvallisuuden tunnetta, mikä työelämään vietynä parantaa työhyvinvointia ja työilmapiiriä. Tunteiden koko kirjo on olennainen osa myös ihmislähtöistä johtamista.

Erään kollegan kanssa päädyimme puhumaan tärkeysjärjestyksen näkemisestä. Suurien tunteiden elämäntapahtumat voivat antaa oikeat mittasuhteet työhaasteille. Kun voimat ovat rajalliset, saattaa onnistua katsomaan työasioita ulkopuolisin silmin etäältä ja yllättäen fokus kirkastuu. Kriisitilanteista selviämisessä merkittävää onkin havaita olennainen, siirtää sivuun epäolennainen ja keskittyä asioita eteenpäin vieviin toimiin.

Jenni Vartiaisen sanoin lohduksi kaikille läheisensä menettäneille: ”Tuleehan tuolta se toinen päivä, kun on kevyemmät askeleet”.

Kirjoittaja Jutta Koivuniemi on toiminut pitkään puhtauspalvelualan asiantuntija- ja kehittämistehtävissä.