Kuka on resilienssi-esikuvasi?

Epävakaa maailmantilanne on nostanut huoltovarmuusosaamisen keskiöön. On tarpeellista hankkia osaamista, joka tukee poikkeusoloissa pärjäämistä niin työyhteisössä kuin kotioloissakin. Epävakaus koettelee myös ihmisten psykologisen turvallisuuden tilaa, joten mielestäni on tärkeää kiinnittää katse myös henkiseen kriisikestävyyteen. Työ on hyvä aloittaa omasta itsestään.

Osallistuin koulutukseen, jonka tavoitteena oli vahvistaa esihenkilöiden valmiutta ohjata trauma- ja kriisitilanteiden purkua ja tunnistaa työperäisen stressin syntyä. Kouluttajamme traumatyöskentelyn asiantuntija Laura Andelin valotti mieleenpainuvasti traumatyön perusteita niin teorian kuin käytännönkin näkökulmasta.

Erityisesti jäi mieleeni stressin kestävyyden kolmiportaisuus; itsetuntemus, geeniperimä ja elinympäristö. Vaikka olemme geeniperimämme vankeja, voimme itsetuntemustamme kehittämällä lisätä resilienssiä, joka on suomennettavissa myös lannistumattomuudeksi ja kyvyksi sietää epävarmuutta. Saimme koulutuksessa tehtäväksi pohtia, ketkä ovat esimerkillään antaneet eväitä epävarmuuden sietokykyymme.

En ole tavannut äitini mummoa Eveliinaa, mutta kuulemani perusteella hänen supervoimiaan olivat kekseliäisyys, lannistumattomuus ja toimijuus. Enoni on kertonut, kuinka Eveliina nosti hänet ja naisväen talven aikana kutomat matot hevoskärryille ja suuntasi mattokaupoille, jotta perhe pärjäisi paremmin taloudellisesti sadonkorjuuaikaan saakka. Elettiin 1930-luvun loppupuolta, joten moinen toimeliaisuus naiselta herätti enoni mukaan paheksuntaa. Enoni paljasti päätyneensä kaupalliselle alalle Eveliina-mummon esimerkin pohjalta ja kertoi oppineensa myös, että ongelmat ovat tehty ratkaistaviksi.

Sain taannoin luettavaksi lehtiartikkelin, jossa isäni kertoi elämästään 1940-luvulla. Vaikka lapsuutta ja nuoruutta oli leimannut sota-ajan jälkeinen niukkuus, hän ei ollut suostunut olosuhteiden vangiksi vaan oli oman Ida-mummonsa kehotuksesta lähtenyt rakentamaan omaa elämäänsä metallialan ammattilaiseksi, jonka kädenjälkiä on nähtävissä Keski-Eurooppaa myöden. ”Kyllä pelotti 17-vuotiaan lähteä, mutta pakko oli ja kyllä kannatti”, totesi isäni artikkelissa.

Eveliina-mummo ja isäni ovat ehdottomia resilienssi-esikuviani rohkeutensa, positiivisuutensa ja toimeliaisuutensa tähden. Voisi äkkiseltään kuvitella, että molemmat ovat olleet kuulemassa Laura Andelinin luentoa, josta otin mukaan kolme T:tä: Tunnista asioita, jotka vakauttavat sinua, toteuta asioita, joita tarvitset ja toista asioita, jotka vakauttavat arkeasi.

Kirjoittaja Jutta Koivuniemi on toiminut pitkään puhtauspalvelualan asiantuntija- ja kehittämistehtävissä.