Jutta Koivuniemen kolumni: Sytytkö työllesi?

Kuuntelin työhyvinvointijohtamisen luentoa, jossa ikäjohtamisesta puhuva luennoitsija piristi kuulijoita kertomalla tarinoita työelämän kohtaamisista. Yksi tarinoista sai minut tarttumaan kynään ja pohtimaan työn tarkoitusta ja tuunaamista.

Tarinassa konsultti haastatteli telakkayrityksen hitsaria, joka oli eläkepäivien kynnyksellä. Työntekijä kertoi, että oli pitänyt työstään ja ymmärtänyt olevansa saumoja hitsatessaan tärkeä osa valtamerilaivan rakentamisprosessia. Haastattelun lopuksi mies kiteytti työuransa toteamukseen, että työnantaja oli vuokrannut hänen kätensä 40 vuodeksi. Kommenttinsa päälle hän hymähti naurahtaen: ”Samalla rahalla olisi kyllä saanut myös pääni. ”

Samalla rahalla olisi kyllä saanut myös pääni.

Tarina herätti minussa kysymyksen, missä määrin työpaikoillamme on näitä ”hitsareita”, jotka kokevat, että heillä olisi osaamista, joka jää käyttämättä työuran aikana. Mieleeni nousi myös muutaman vuoden takainen työn tuunaamisen trendi ja pohdinta työn tarkoituksen löytämisestä. Tutkimusprofessori Jari Hakanen on tähän liittyen todennut, että mahdollisuus tuunata omaa työtään tukee hyvää työssä suoriutumista. Siinä vastuuttamisen sijaan annetaan työntekijöille oikeus ja mahdollisuus oman työn rajojen ja työn sosiaalisten piirteiden muokkaamiseen. On tärkeää, että tuunaaminen tapahtuu tehtävänkuvan puitteissa. Yksinkertaistettuna ajattelen, että on kysymys siitä, tehdäänkö työtä rutiininomaisesti vai kehittyykö oma toimintatapa ja miten kohdataan työkaverit ja asiakkaat.

Minusta merkittävää on myös työn tarkoituksen sisäistäminen. Näenkö työni ja tehtäväni osana organisaationi päätehtävää, kuten tuo tarinan päähenkilö oli tehnyt. Työn tarkoitus on, tuntemattomaksi jääneen tekijän esittämän mallin mukaan, yhdistelmä intohimoa, missiota, professiota ja ammattia: mikä työssä sytyttää, mitä työyhteisö tarvitsee, mitkä ovat kunkin vahvuudet ja mistä joku on valmis maksamaan.

Nykykäsityksen mukaan työn tuunaamisessa on kysymys myös omien voimavarojen ja työn vaatimustekijöiden tasapainottamisesta. Kysy omalta esihenkilöltäsi, onko tämä tyytyväinen työhösi. Kysy itseltäsi, tarjoudutko oma-aloitteisesti kiinnostavaan projektiin ja voitko rajoja asettamalla varmistaa, että työsi on henkisesti vähemmän kuluttavaa, opastaa Hakanen.

Jään pohtimaan, että jos tarinan hitsaria olisi ohjattu näiden kysymysten ääreen, olisiko hänen pitkän työkokemuksensa myötä kehittynyt hiljainen tieto tullut esiin ja olisiko hänen pelkkien käsiensä sijaan annettu käyttää työssään myös päätään.